28. joulukuuta 2011

Himatuikut!

Joulu meni ohi vikkelästi ja niin myös sitä edeltäneet päivät. Aattona löhöiltiin kymmenen ihmisen voimin, katsellen Konnan ja Lempon touhuamisia turvallisesti viltteihin kääriytynenä.

Konna pääsi tutustumaan lähemmin puolitoistavuotiaaseen tyttölapseen, joka oli kaikin puolin ihan mielettömän kiinnostunut sekä isosta että pienestä koirasta. Konna käyttäytyi hyvin tytön lähellä, kävi muutaman kerran lipaisemassa poskea tai kättä, mutta osasi onneksi olla kiinnittämättä sen enempää huomiota mini-ihmiseen. Tyttö ei ollut moksiskaan ja rupesi jossakin vaiheessa jopa komentaan karvanaamoja tomerasti ("Onna!" ja "Eepo!"). Lempon isäntä helli koiria poron selkärangalla ja kuusen alta löytyi kuivattua sianmaksaa.

Parin päivän myrskyn takia olimme tiiviisti lukiuttautuneet sisätiloihin, sillä Konna ei suostunut viipymään ulkona yhtään sen pidempään kuin oli tarpeen. Ilmeisesti vallitseva viileys ja inhottava tuuli ovat ajaneet sen normaalia useammin kanssani sohvalle, viltin alle ja tiiviisti kiinni kylkeen tai kainaloon. Etätyöskentelyn parhaita puolia, aivan varmasti! Muutoin päivämme ovat näyttäneet lähinnä allaolevalta videolta, pitkiltä torkuilta ja erinäisiltä kasoilta herkullisia ruokia.




Uusivuosi hieman jänskättää, sillä Konna komensi joitakin viikkoja takaperin melko tomerasti lähistöllä ammuttuja raketteja. Meille kuuluu äänet sisälle aika hyvin ja koska pihapiiri on avoin, mutta sitä reunustavat korkeammat rakennukset, kaikuvat varsinkin korkealta tulevat äänet paremmin kuin olisi tarpeen. Vielä emme tiedä karkaammeko viikonlopuksi muualle vai jäämmekö kotiin, mutta täytyy valmistautua jollakin tapaa, mikäli Konna alkaa raketeista hermoilla. Se ei muutoin tunnu olevan kovinkaan paukkuarka, mutta tunteja kestävä paukuttelu voi ymmärrettävästi olla hieman rasittavaa.

20. joulukuuta 2011

Kuvien kertomaa

Tässä kaksi viime päivien valloittavinta kuvaa. Molemmat ilmentävät Konnaa just eikä melkein - se on aina iloinen ja kujeileva ja lähellä. Sen omat ihmiset on aivan varmasti ihan paras juttu koskaan, ainakin läheisyyden määrästä päätellen. Kun isäntää tai emäntää väsyttää, painetaan pää jalkaa, vatsaa tai selkää vasten ja tuhistaan pienessä kasassa, yleensä jalat solmussa, tassut kohti kattoa.


 (Pahoittelut kököstä kuvalaadusta! Tunnelma kuitenkin välittynee sinnekin.)

PS. Huomaako joku muu, että korvat näyttävät hieman erilaiselta kuin tovi sitten? Nyt ne eivät sentään enää sojota ihan niin paljoa joka suuntaan, vaan pysyvät jo vähän paremmin aloillaan.

8. joulukuuta 2011

Ruuhkaa keittiössä

Keittiössä on välillä väkeä kuin pipoa. Kissat saattavat makoilla tuntikausia saunassa, mutta kun keittiössä tuoksuu jokin syötävä ja kun jääkaapin ovi käy, molemmat ovat salamana paikalla. Konnan saa paikalle jo pelkästään keittiötä ajattelemalla.


7. joulukuuta 2011

Kuulumisia talven alkuun

Tovin hiljaiselon jälkeen kerrottakoon, että meillä menee hyvin! Piipahdettiin itsenäisyyspäivän korvilla parin päivän reissulla Vaasassa ja sillä aikaa lumi satoi sekä kotipuolessa että 400 kilometriä ylempänä. Koska ei olla juurikaan oltu porukalla kylässä tällätavalla useampaa päivää, jännitin tapani mukaisesti hiukan ensinnäkin pidempiä automatkoja sekä Konnan tottumista vieraaseen kotiin.



Kaikki meni, kuten aina, paremmin kuin mainiosti ja Konna taas sai laumansa ihmisjäsenet ylpeäksi hyvillä käytöstavoillaan. Eräänkin tuntemattoman vaasalaisen perheen päivä toivottavasti parani hieman, kun näkivät Konnan riemua koirapuistossa - heillä itsellään oli mukana arka chihuahua, joka lopulta "nautti" koirapuistosta nuoren tytön sylistä käsin.




Uusi neulekin valmistui yllättävän pikaisesti ja siitä tuli lähes täydellinen kokonsa puolesta. Silmukkamäärä pysyi samana kuin edellisessä, mutta puikot vaihtuivat puolella koolla pienempiin. Pohdin mielessäni jo uusia kuvioita ja malleja, vaikka lämpökertaa ei ole kovin monesti vielä edes tarvinnut. Harmillista, että lähipiirissä on vaan niitä vähän enemmän karvaisia rotuja, etten voi edes joulu tekosyynä neuloa enempää!



Tiedä sitten, johtuuko lumen ja jään tulosta, Konnan alkavasta murkkuilusta vai liikkuuko naapurustossa normaalia enemmän kiimaisia narttuja, Konna on ruvennut taas vähän kiskomaan itseään eteenpäin lenkeillä. Ei tee sitä jatkuvasti lenkkien alusta loppuun, vaan aina silloin tällöin olosta riippuen. Saatiin tätä varten testiin vedonestovaljaat. Ne eivät varsinaisesti muistuta valjaita - "laite" on Y:n mallinen naruhärpäke. Kaksi narua kiinnitetään lukoilla kaulapantaan ja narut vedetään jalkojen välistä selän päälle niin, että Y:n risteyskohta kiristetään mustalla osalla pysymään paikoillaan hieman lapaluiden alapuolella. Maailman yksinkertaisimman näköinen vehje, joka tekee oikeasti ihmeitä. Ensimmäisellä käyttökerralla vaikutus oli välitön ja jopa sitä seuraava lenkki ilman valjaita oli huomattavasti rennompi sekä koiralla että omistajalla. Näitä olen nyt pari viikkoa käyttänyt epäsäännöllisesti, en edes kerran päivässä, mutta siitä huolimatta lenkeillä on taas entistä helpompaa molemmilla.

Kerrottakoon sen verran, että vietetään talvi ilman ohjattuja treeneja ja käydään keväällä tutustumassa agilityyn jollakin tutustumiskurssilla. Löysin pätevältä vaikuttavan kouluttajan Keravalta, mutta hänellä ei ole sisätiloja käytössään, joten siirretään ohjattu suosiolla aloitus kevääseen. Siihen saakka jatketaan samaan malliin kotitokoiluja ja muuta aktiviteettia, toivottavasti päästään muutamaan otteeseen talven aikana tutustumaan esteisiin eräällä kentällä.

P.S. Konna osaa nyt "hypätä" ja "pompata" - hyppy on eteenpäin suuntautuva vauhdikkaampi hyppy, pomppu on paikallaan, lähes suoraan ylöspäin suuntaava pomppaus. Isäntä sanoi, että Konna osaa nyt ollien.

25. marraskuuta 2011

Ai sun tekemiä vaatteita? Ei kiitos!

Neuloin alkuviikosta hetkellisessä mielenhäiriössä takin/neuleen Konnalle. Inspiraation lähteenä toimi työmatkalla Bulevardilla nähty supersöpö sekarotuinen, jonka omistaja oli karvahanurilleen neulonut punaisen, erittäin hyvin istuvan takin.

No, lopputuloksesta ei tullut yhtä oppikirjamaisen istuva ja tyylikäs. Konnankin mielestä takki oli kamala.


Mutta! Ei se mitään, aion neuloa lisää. Nyt tiedän, kuinka paljon vähemmän silmukoita seuraavaan laitetaan. Kuvastakin huomaa, että kaulus jäi kovin löysäksi ja lyhyeksi ja siksi se valahtelee vähän väärään paikkaan. En muistanutkaan, että "oikean kokoiset" puikot on omalle neulomiskäsialalleni liian suuret, joten seuraavaan takkiin pienemmät puikot ja napakampaa otetta.




Lopullinen reaktio neuleeseen. Niin, aika noloa.

Sitten eräs surullinen tarina. Viherkasvit on mahtavia. Niitä pitäisi olla joka kodissa paljon. Meillä ei valitettavasti säily yksikään kasvi hengissä kovin pitkään. Ei sillä, etteikö niitä osattaisi kastella ja hoivata oikein, vaan sillä, että kissat rakastavat natustella niitä. Alla pari traakkipuita, jotka tullessaan olivat kauniin runsaita. Viikon päästä ne näyttivät tältä.



Arki on ollut vähän matalalentoista viimeisen viikon ajan. Olen ollut pahasti flunssainen, minkä lisäksi kouluprojektit vievät mehut vähän turhankin tehokkaasti. Viime päivät on tullut tahattomasti testattua Konnan kykyä sopeutua vähemmän aktiivisiin päiviin ja olen yllättynyt siitä, kuinka hyvin on mennyt. Ainakaan vielä tyyppi ei ole näyttänyt merkkejä turhautumisesta. Vielä tämän päivän kun jaksaisi, niin huomenna päästään purkamaan energiaa oikein olan takaa.

16. marraskuuta 2011

Vahtikoira

Ihan pentuna Konna ei välittänyt ulkoa tai käytävästä tulevista äänistä. Ei reagoinut millään tavalla rappukäytävässä kiljuviin lapsiin tai naapureiden muuttokuormiin. Ovikellon soidessa siirtyi verkkaisesti eteiseen odottamaan tulijaa ilman sähläämistä tai haukkumista. Lähtökohdat olivat kerrassaan hyvät.

Sitten naapureiden lapset äkkäsivät, missä asunnossa se ihana pieni koira asuu. Meni tovi, kunnes eräänä iltana huomasin, että Konna on ruvennut enemmän kiinnittämään huomiota ääniin. Yllättäen ovikellon soidessa tyyppi rupesi haukkumalla ilmoittamaan tulijasta. Ihmettelin pitkään, miten tällaiseen oli tultu.

Kesän lopussa, ennen nykyiseen asuntoon muuttoa vietin etäpäivää töistä. Ovikello soi ja pari pientä kättä koputti oveen. Kun jäin seurailemaan tilannetta ovea avaamatta, naapurin pojat rupesivat huutelemaan postiluukusta. Konna oli tietysti tästä suunniltaan. Sitten tajusin, että naapurit ovat tehneet samaa Konnan ollessa yksin kotona. Tottakai tuollainen epämääräinen huutelu ja koputtelu saisi kenet tahansa raivostumaan!

Nyt sitten edelleen kärsitään vahtimista. Tai kärsitään ja kärsitään, eihän tuo haudanvakavan ei-sallittua toimintaa ole, mutta Konnalla on siis tapana ilmoittaa ajoittain varsin kovaäänisestikin, että nyt käytävässä tapahtuu jotain epämääräistä ja mä tahon että se loppuu heti!

Emme valitettavasti koskaan saaneet selville, missä asunnossa pojat asuvat, jotta olisimme voineet käydä ilmoittamassa vanhemmille, ettei kyseinen toiminta ole suotavaa. Pojille sanoin heidät seuraavan kerran kohdatessani, että ovikellon soittamista ja koputtelua emme hyväksy.

















Yo. kuvassa vahtikoira in action...

Uudessa asunnossa käytävän äänet kuuluvat sisälle paremmin kuin edellisessä ja koska olemme ensimmäisessä kerroksessa, asuntomme ovi hissin oven vieressä, kuuluu käytävästä pääsääntöisesti normaalia enemmän ääniä. Ajoittain, jos meteli on jollakin tavalla epämääräistä, saattaa Konna ruveta haukkumaan. Postin kolahtaessa haukkuu aina ja ovikellon soimisesta ilmoittaa edelleen.

En usko, että vahtimista saa koskaan aivan täysin kitkettyä pois, onhan vahtiominaisuus kuitenkin rodussa, mutta yritetään jatkuvasti vetää rajaa siihen, mikä on sallittu määrä ilmoittaa tulosta ja mikä taas ei ole hyväksyttävää. En itse todellakaan pistä pahaksi sitä, että metelistä/vieraista/postista ilmoitetaan, mutta tähän riittäisi mielestäni vallan hyvin haukku tai kaksi (toki ei yhtään olisi ideaali).

Seuraava askel, ellei vahtiminen rauhoitu, on kokeilla seuraavanlaista harjoitusta: toinen meistä metelöi rappukäytävässä/tiputtelee lehtiä postiluukusta. Koiran hiljetessä saa se superherkullisen namin postiluukun kautta. Ystäväni on tällä saanut oman koiransa vahtimisen rauhoittumaan. Mikäli tätä päädytään testaamaan, raportoin täällä kuinka se meillä toimii.

13. marraskuuta 2011

Epäonninen lauantai

Viikonloppu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä herättiin lauantai-aamuna siihen, että Konna oli oksentanut ja ripuloinut ilmeisesti jonkin aikaa. Tyyppi oli todella heikkona noin tunnin verran heräämisestä, ehdin jo soitella kunnalliselle päivystävälle eläinlääkärille (josta ei valitettavasti useaan soittokertaan vastattu).

Kun oksentelu loppui ja Konna käpertyi sohvalle nukkumaan, uskalsin hetken olla vahtimatta ja etsin tietoa aiheesta. Onneksi mitä ilmeisimmin tuollainen on hyvin tyypillinen sairastuminen koirilla ja selvittiinkin loppujen lopuksi säikähdyksellä. Oireet loppuivat yhtä seinään kuin ilmeisesti olivat alkaneetkin ja häntäkin rupesi heilumaan normaaliin tapaan parin tunnin kuluttua.

Koska iltapäivä oli melko täyteen ahdettu, otimme K:n mukaan autoon kun merkkejä huonovointisuudesta tai heikosta olosta ei enää ollut. Se nukkui nätisti takapenkillä tai istui sylissä. Jäin itse loppuiltapäivästä eräille kutsuille ja isäntä palasi kotiin K:n kanssa. Koko illan nukkui ja lepäili isännän vierellä, hieman normaalia väsyneenpänä mutta muuten omana itsenään. Loppuilta meni aikalailla paastoten ja tänään K on saanut normaalia pienempiä annoksia ruokaa, että vatsa taas tottuu kokonaisvaltaisen tyhjennyksen jälkeen kiinteään ruokaan.

Edellisenä päivänä K söi täysin normaalisti (ei ylensyönyt), tuoretta ruokaa (ei siis tietääkseni mitään pilaantunutta), enkä huomannut, että se olisi ulkona syönyt mitään vierasta. Oikeastaan ainoa, mistä voisin kuvitella kaiken johtuneen, on naudan rustoluu, mutta niitä se on syönyt ennenkin ilman ongelmia. Oksennuksen seasta löytyi pieniä murusia rustoa, jotka siis olivat ainoa kiinteä osa, mitä oli ulos tullut. Nekin kyllä olivat niin pienenä, etten usko niiden aiheuttaneen tukosta.

Mutta pääasia, että tyyppi on nyt kunnossa! Pidetään vielä pari päivää vähän tarkemmin silmällä, että Konna juo kunnolla. Näillä eväillä huomenna uuteen viikkoon.

10. marraskuuta 2011

Uutisia ylitreenaamisesta sekä ikävä tapahtuma koirapuistossa

No nyt on mieleisiä, vaikkakin jossain määrin hämmentäviäkin uutisia Eläinten koulutuksesta -blogin kautta:
"Mikä on paras määrä harjoittelua viikossa ja kuinka kauan kerrallaan? 
Nyt siitä on lukuja. Parasta on treenata kerran tai kaksi viikossa, yksi sessio kerrallaan. Et saavuta hyötyä siitä että harjoittelet päivittäin kolme sessiota kerrallaan; itse asiassa päivittäinen harjoittelu ja useat peräkkäiset sessiot tuottavat halutun tuloksen huonommin kuin maltillinen tyyli. 
Tyylistä riippumatta, kun temppu on kerran opittu se säilyy koiran muistissa treenaamatta ainakin neljän viikon ajan."
Lue koko juttu, "Ylitreenaamisen ongelma" 
 Ylitreenamisen hyöty on siis plusmiinusnolla. Me ollaankin nyt pidetty taukoja niin, ettei naksutella joka päivä. Ja hyvä niin, tuntuu Konnan motivaatiokin riittävän kun treenataan harvemmin. Suosittelen muuten ko. blogia muutenkin, hurjan asiantuntevaa, muttei missään nimessä kuivaa tekstiä!

Laitan linkin taakse seuraavan pätkän, jossa kerron ensimmäisestä todistamastani tappelusta koirapuistossa. Siitä piti tulla lyhyt lisäys, mutta eihän siitä lyhyttä tullut. Jos lukaiset sen läpi, kerro ihmeessä kuinka olisit tilanteessa toiminut. Tilanne oli minulle niin uusi, että näkemystä vastaavaan kaivattaisiin.

8. marraskuuta 2011

Mennään metsään!

Eilinen oli kaikinpuolin kaunis päivä, huolimatta siitä, että Lemmenlaakson polut olivat täynnä hevosenkakkaa ja että typerä emäntä kehtasi raahata aamu-unisen pihakoiran heti aamusta metsään riekkumaan koirakavereiden kanssa.






Eihän se loppujen lopuksi niin vastenmielistä ollutkaan, vaikka Konna vähän pistikin hanttiin kun lähdettiin melkein heti pikaisen aamulenkin jälkeen (eli puolen tunnin päästä, kun emäntä oli saanut kahvin juotua) taas ulos. Autoon hyppäsi yhteensä kolme koiraa ihmisineen ja sen jälkeen aamu-unisuudesta ei ollut enää tietoakaan.

Konna kulkee todella mainiosti vapaana. Ei todellakaan tarvitse pelätä, että tyyppi ottaisi ritolat. Jos erehtyy kulkemaan liian pitkälle ja niin, etten tyyppiä näe, tulee poikkeuksetta kutsusta luokse. Myös metsä voi käydä niin tylsäksi, että mieluummin ravaa sivulla ja tuijottaa silmiin, kuin juoksee päättömänä kantojen ja sammaleen seassa. Toki namilla, eilen nakilla, on vahva myötävaikuttava rooli asiassa.

Onnekseni Konna on osoittautunut, varmasti rutiinien seurauksena, aamuväsyneeksi. Aamupissa pitää hoitaa ihan niin nopeasti kuin vain mahdollista, jotta pieni pihakoira pääsee takaisin kotiin vällyjen väliin. On suorastaan kunnianloukkaus, jos korttelikierroksen jälkeen joutuu muka jotain touhuamaan ja vielä ulkona! Ei Konna suinkaan jää laverille, jos jotain touhua ilmaantuu, mutta ei aina tunnu tajuavan, että nyt tarttis tehdä jotain muuta kun ummistaa silmät.

Meillä aamutoimet on varsin nopeat, nousen heti herättyäni pukemaan päälle ja painutaan koiruuden kanssa ovesta ulos. Tämä rutiini on varmasti jäänne pentuajoilta. Vaikka toiminta kaikessa epäinhimillisyydessään kuulostaa joidenkin (/koirattomien?) korvissa kamalalta, aikaansaa se kehossa kokonaisvaltaisen herätyksen, etenkin näin syksyllä.
Lenkin jälkeen keitän kahvit, jolloin isäntäkin yleensä herää (eikä ehdi juoda sitä kahvia kun on tapansa mukaan torkuttanut siihen saakka kun täytyisi olla jo autolla) ja alan valmistautua koulua tai töitä varten. Konna seuraa aamutoimiani tarkkaan ja lukee rivienvälistä, onko tänään töihin- tai kouluunlähtö- vai kotipäivä.

Yo. kuvissa esiintyvät Konnan lisäksi sekarotuinen Iita ja täällä jo jokuseen kertaan mainittu mittelspitz Fram. Fram on ihan huipputyyppi, myös Konnan mielestä!

6. marraskuuta 2011

Koira = lepakko?

Konnan korvat tuntuvat elävän omaa elämäänsä. Mitä hurjempi vauhti, sen korkeammalle korvat nousevat. Selasin juuri vanhoja kuvia K:sta, ja korvat ovat todistetusti joskus olleet ihan nätisti.


K oppi tällä viikolla peruuttamaan. Ei mikään maailman hyödyllisin taito, mutta koska tyyppi oli alkuviikosta liekeissä, niin keksin ruveta naksuttelemaan peruuttamista kun sitä kerran osasi tarjota. Peruuta-käskysanan liittäminenkin onnistui varsin nopeasti. Sillä ei ole tässä vaiheessa merkitystä, peruuttaako ryömimällä, seisten vai pylly pystyssä (niinkuin yleisimmin), kunhan tajuaa mennä taaksepäin! Peruuttaminen sai tänään aikaan melkoiset naurunremakat vierailta, eli kai tällä käskyllä on puhtaasti pelkkää viihdearvoa. Pääasia, että aina välillä opetellaan uusia juttuja ja että tyyppi pääsee käyttämään päätään.

(Muistaisinkohan ensi viikolla ottaa kameran mukaan uloskin? Viimeisimpien päivitysten perusteella näyttää siltä, että me ollaan lukittauduttu neljän seinän sisälle...)

2. marraskuuta 2011

Herra Pöllö

Saanko esitellä, tässä on Herra Pöllö. Pöllö saapui meille pari viikkoa sitten ja se on siitä asti ollut koiraeläimen paras ystävä.


Herra Pöllö on vielä jokseenkin ujo, joten se viihtyy enimmäkseen omissa oloissaan eikä osallistu aktiivisesti lauman touhuihin. Koiraeläin kuitenkin nappaa sen varsin usein leikkikaverikseen. Useimmiten kameran suljin ei iltavalaistuksessa ehdi mukaan lainkaan.


Herra Pöllö on näistä huomionosoituksista yleensä varsin hämmentynyt eikä tiedä, miten päin pitäisi olla.


Toki koiraeläin joskus useita kertoja päivässä erehtyy osoittamaan Herra Pöllölle hieman toisenlaistakin rakkautta. Herra Pöllö suhtautuu siihen jo kovin neutraalisti, sillä ymmärtäähän sen, että pienen koiran on jossain taitojaan harjoiteltava. Kunhan siivet pysyvät lentokykyisenä ja sisälmykset sisällä, Herra Pöllö on kohtaloonsa varsin tyytyväinen. Se nimittäin oli jo kerran muuton yhteydessä päätymässä kellarista kierrätykseen, mutta lauman kaksilahkeinen keksi antaa sille uuden elämän.




Edit. Keravalla liikkuu taas koiranvihaajia - läheiseltä asuinalueelta Kurkelasta on löytynyt nauloitettuja kalanpäitä ja lihanpaloja yleisten lenkkipolkujen ja -reittien varrelta. Hullu maailma.

1. marraskuuta 2011

Yökyläilyä ja perusjuttujen kertaamista

Konna oli ensimmäistä kertaa yökylässä menneenä viikonloppuna. Oltiin juhlimassa isännän äidin kihlattua Halloween-juhlien muodossa ja vaikka yleensä kaikkiin suvun juhliin ovat koirat tervetulleita, ei vieraaseen juhlapaikkaan 50 vieraan joukkoon raaskinut koiraa mukaan ottaa. Siksipä kiikutettiin K lauantai-iltapäivänä veljeni luokse Koivukylään.

Vuorokauden kyläily oli sujunut erittäin hyvin ja vauhdikkaasti, siitä kieli tyypin kokonaisvaltainen väsymys sunnuntai-iltana. Veljeni, hänen tyttöystävänsä ja tyttöystävän sisko luonnehtivat Konnaa iloiseksi ja ystävälliseksi, mutta myös minulle melko uusilla termeillä rauhallinen ja itsekseen viihtyvä. Ilmeisesti siis reagoi näin uuteen paikkaan ja uusin ihmisiin, mikä tietysti on parempi kuin ahdistuneisuus tai ylimääräinen hötkellys. Kehuivat myös tottelevaisuudesta ja kuuliaisuudesta, eli turhaan ei olla opeteltu käyttäytymään.

On muuten kummallista, miten kotona sitä ei välttämättä osaa kiinnittää huomiota siihen, miten tottelevainen koira osaa olla. Koska se on osa arkipäivää ja käytännössä "normaalia", kiinnittää sitä itse enemmän huomiota siihen, kun jokin menee ei-toivotusti. Tähän olen nyt viimeisten päivien aikana kiinnittänyt vähän enemmän huomiota (kehujen ja palkkaamisen osalta ollaan päivittäin palattu askeleita taaksepäin eli vahvistetaan myös naksuttimen avulla ihan vaan perusjuttuja) ja pakko myöntää, että kotona on tuntunut jollakin tapaa harmonisemmalta. Tuntuu vaikuttaneen positiivisesti myös remmikäyttäytymiseen.

P.S. Viime viikolla käytiin lähieläinlääkärin vaa'alla, kuuteen kuukauteen ja kolmeen viikkoon painoa on kertynyt 6,2 kiloa. Luultavasti pikkuhiljaa alkaa painonnousu hidastumaan, mutta ikään nähden ollaan pysytty aika täsmällisissä lukemissa (4 kk: 4 kg, 5 kk: 5 kg jne.).

23. lokakuuta 2011

Lohjalla

No hyvinhän se meni. Parasta oli se, että päästiin näkemään pentueen kaikki pennut yhes koos, ja tietysti muitakin pihakoiria. K on uroksista pienempi ja siis pentueen pienimmästä päästä, mikä olikin oikeastaan odotettavissa.

Kilpailtiin samassa urokset 5-7-kuukautta luokassa Konnan veljen Titon kanssa ja sininen nauha saatiin (PEK2). Ennenkaikkea olen ylpeä tyypin tekemisestä, hermot tuntuivat kestävän koko päivän hyvin eikä outo paikka ollut liian ahdistava. Pöydällä oli vähän epämiellyttävää, mutta K antoi nätisti tuomarin (Juha Putkonen) katsoa hampaat sekä pusutti poskelle.
"Hyvänkokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Hieman kevyt luusto. Kapeapiirteinen pää. Korvat saisivat asettua paremmin. Hyvät silmät&purenta. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Olkavarret tulisi olla viistommat ja polvikulmaus selvempi. Hyvä häntä. Takaraajojen liike jää liiaksi rungon alle ja hieman korkeat etuliikkeet. Miellyttävä käytös."

Ensimmäiseksi näyttelykokemukseksi kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen! Kynnys osanottoon tulevaisuudessa on roimasti madaltunut. Alla julkaisukelpoisimmat kuvat Lohjalta, jotka nappasin pikaisesti ennen lähtöä.

Nybygårds Trevliga Thea "Iina" 

Nybygårds Typiska Tyra "Tyra"

Nybygårds Taktiska Tage "Tito"

En nyt valitettavasti kuolemaksenikaan muista mikä koira on kyseessä, mutta kuva on sympaattinen! Edit: Kiitos Jaanalle, kuvassa esiintyvät koirat ovat Nybygårds Snälla Selma "Selma" (takavasen) ja Nybygårds Söta Sissi "Sani".

22. lokakuuta 2011

Jännitystä

No, enpä ehtinyt tietokoneen ääreen maanantaina vaan monta päivää sen jälkeen. Muutto on edelleen vähän vaiheessa ja uuden asunnon laitossa on vierähtänyt suunnittelematon tovi jos toinenkin. Pihaa on ehditty vähän laittaa ja huomenna pitäisi napsia viimeisimmätkin pensaat matalaksi, ne on edellisten asukkaiden toimesta melko huonossa kunnossa. Kuten koko piha muutenkin. Aidan alle asennetaan toivottavasti mahdollisimman pian verkko, jotta Konna pysyy aisoissa. Pihan vierestä kulkeva polku on jossain määrin paikallisten yleinen kulkuväylä ja ohikulkijoita olisi ihan hurjan kiva päästä moikkaamaan aidan ali. Kuten ao. kuvasta näkyy, taustalla näkyvän portin alta on kätevä livahtaa avaraan maailmaan.





Konnalla on meneillään kaikkimullehetinyt-kausi. Toivonkin, että se ei näy liian selvästi huomisessa puppy cupissa. Täytyy myöntää, että jännitän aika paljon, kyseessä on kuitenkin ensimmäinen näyttelymme. Meidän oli tarkoitus käydä parissa pääkaupunkiseudun mätsärissä nyt syksyn aikana, mutta emme yksinkertaisesti ole ehtineet. Toivottavasti siellä muutkin kuin me ottavat tilaisuuden harjoituksen kannalta, ettei näytetä ihan pystymetsästä karanneilta, ylienergiseltä pihakoiralta ja kauhusta kankealta omistajalta! Vaikka saatiin pentukurssilla kehuja sivullakulkemisesta ja hyviä vinkkejä sen ylläpitoon, en todellakaan osaa arvioida, kuinka Konna (tai minä) tulee isossa hallissa vastaavasta suoriutumaan. Huomennahan sen sitten näkee.

17. lokakuuta 2011

Pikakuulumiset

Koska edellisestä päivityksestä on pari viikkoa aikaa, ajattelin pikaisesti kertoa, että meillä voidaan niin hyvin, kuin muuttoviikonlopun jälkeisenä maanantaina on mahdollista voida. Vaihdettiin siis kaksio nykyiseen kolmioon ja tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää oikeille paikoilleen. Konnallehan tämä muutto on siinä mielessä erinomainen, että nyt päästään peuhaamaan tyypin kanssa omalla pienellä pihalla.

Lisäksi olen itse aloittanut uuden opiskelujen-ohella-työn, joten kaikinpuolin elämme jännittäviä aikoja. Sunnuntainen puppy cupkin lähenee kovaa vauhtia. Palaan asiaan vielä myöhemmin tänään!

2. lokakuuta 2011

Sunnuntaiaamu










Kaksi kolmesta karvaisesta lauman jäsenestä aloitti sunnuntaiaamun poseeraamalla kameralle. Kolmas karvanaama oli hautautunut vaatehuoneeseen pieneen myttyyn eikä suostunut avaamaan silmiään. (Allaolevassa kuvassa on jo vähän aikuisen pihakoiran piirteitä, eikö?)

1. lokakuuta 2011

Liikkuvaa kuvaa, osa 2

Meillä alkoi koulussa liikkuvan kuvan ja äänenkäsittelyn kurssi, jonka innoittamana päätin kokeilla läppäriltäni löytyvää iMovieta videon editoimiseen (tai no, äänen lisäämiseen ja alkutekstiin). Ensi viikolla saadaan lisää opetusta erään hieman ammattimaisemman ohjelman käyttöön, joten editoituja videoita on mahdollisesti luvassa jatkossakin. Myös uusi kamera HD-videokuvausominaisuudella on harkinnassa, joten videoiden laatuunkin saattaa tulla parannus piakkoin.


Konna 21.9.2011 from Annika Järvinen on Vimeo.

29. syyskuuta 2011

Nakkia naamaan!

Välillä saa kyllä kiitellä jälkikäteen omaa tyhmyyttään. Konnalla on ollut motivoitumisen kanssa vaikeuksia viime aikoina, ei ole tuntunut mikään maistuvan ja kissojen härnääminen on paljon kivempaa kun tyhmät pikatreenisessiot. Tänään kaupassa sain välähdyksen, siinä leikkele- ja makkaraosastolla. Nakkia! Miksen ole sitä koskaan aikaisemmin tajunnut kokeilla.

Sanomattakin lienee selvää, että tehtiin puoli tuntia sitten Konnan tähänastisen elon paras lenkki. Tyyppi kulki puoli tuntia kauniisti sivulla, piti kontaktin yllättävänkin pitkään putkeen, jos "harhautui" haistelemaan ympäristöä haki kontaktin parissa sekunnissa. Toisia koiria K vähän haki leikkiin, kunnes muisti että tolla on nakkia ja palasi nopeasti sivulle tapittamaan. Kulki jopa loppumatkasta pienen pätkän vapaana yhtä nätisti.

Eli kaiken aa ja oo itselle muistutuksena, muista vaihtaa namit tarpeeksi usein ja tarpeeksi hyviin sellaisiin!



Loppuhuomioksi on pakko ihmetellä ääneen meidän naapurin nuorta miestä koirineen, joihin siis törmättiin kotiintullessa sisäpihalla. Herralla on koira, jossa on dogo argentinon piirteitä, ei kuitenkaan ole koskaan ollut omistajan kanssa rodusta puhetta. Yllätyin totaalisesti joitakin viikkoja takaperin, kun näin koiran, korvat paketissa. Myöhemmin samainen koira tuli vastaan ilman paketteja, mutta korvat vielä verta tihkuen. Nyt haavat ovat jo parantuneet. Dogothan siis näyttävät oikeasti tältä ja typistetyillä korvilla tältä.

Pistää ihmettelemään, missä tyyppi on typistyksen suorittanut? Jos Suomessa, niin minkälainen (eläin)lääkäri suorittaa vuodesta 1996 laittoman toimenpiteen? Oliko typistämiselle terveydellinen syy? Jos oli, miltä sitä tuntuu selitellä asiasta kyseleville ihmiselle? En voi tuomita, kun en tiedä mistä on kyse, mutta yleistäen en ihmettelisi hetkeäkään, etteikö typistykselle olisi ollut ulkönäköön liittyvät syyt. Pakko myös mainita, että koira on luonteeltaan valloittava, mutta noilla korvilla uskon ihmisten kiertävän kyseisen parivaljakon kaukaa.

26. syyskuuta 2011

Mökkikesän 2011 hautajaiset

Me oltiin taas viikonloppu mökillä, tällä kertaa laittamassa tiluksia vähänniinku talviteloille. K pääsi painimaan Lempon kanssa ja sai lähikontaktia eläviin kaloihin. Hui! Kaikinpuolin rentouttava viikonloppu, jonka ansiosta vieteri-pihakoirakin on ollut tänään aivan poikki.

P.S. Vannotin joskus kauan sitten itselleni, että kun ensimmäisen oman koiran talouteeni saan, tulee koiran olla säänkestävä ja sellainen, jota ei tarvitse pukea talvisin. Kului vuosi jos toinen ja niin kului pois tuo päähänpinttymäkin. Postissa odottaa paketti, joka sisältää tuulen- ja säänkestävän vuorellisen takin. Maastokuvioisen sellaisen, että kehtaa avokkikin loppusyksystä ulkoiluttaa kun sille päälle sattuu.




21. syyskuuta 2011

Sairaslomalla




Tyyppi on kipeillyt pari päivää. Tai ei oikeastaan kipeillyt muuta kuin herkkää vatsaa. Syötin toissapäivänä ruoan lisukkeena kokeilumielessä maksalaatikkoa ja huonostihan siinä kävi: eilen kotiin tullessa oli ilmeisesti tullut kaikki kerralla ylös puolen vuorokauden viiveellä. Tunnin kotonaolon jälkeen oksenteli uudestaan pelkkää nestettä ja lojuikin koko päivän sohvalla silmät tiukasti ummessa. Illasta kokeilin, josko siansaparo maistuisi. Olisihan se maistunut, mutta K tyytyi kantelemaan sitä mukanaan paikasta A paikkaan B, kuten kuvasta näkyy. Jätti sen lopulta lattialle sellaiseen kohtaan, josta sitä pystyy pitämään silmällä. Ettei vaan kissa vie mukanaan. Muutaman kerran oksensi vielä nukkumaanmenon jälkeen. Yön nukkui kuulemma tiiviisti avokin kyljessä kiinni, aamulla oli kavunnut jo kainaloon.

Tänään ei ole ruoka maistunut sen kummemmin naudan rustoluuta lukuunottamatta. Lojuu edelleen lähellä, mutta muuten on virkistymään päin, lenkeillä käyttäytyy jo varsin normaalisti.

Tämä taisikin olla meillä ensimmäinen ruokakokeiluihin liittyvä takapakki. Ensi kerralla otetaan sitten pienempänä annoksena ja vähemmän kerrallaan.

15. syyskuuta 2011

Istu! Maahan! Paikka!

Istu- ja maahan-käskyt on menneet meillä tähän saakka moitteettomasti. Sen lisäksi Konna on osannut hyppää-käskyn, antaa tassua pyydettäessä, tulee luokse kutsusta, irrottaa lelusta (vielä hitaasti) irti-käskyllä ja ottaa automaattisesti kontaktia eri tilanteissa (näiden lisäksi muutama arkirutiineihin ja leikkimiseen liittyvä taito, joita ei taida olla kaikkia järkevä mainita erikseen). Paikallaanolo on aina välillä hankalaa, kun punteissa on vipinää pienen kylällisen verran. Tänään edistyttiin sen kanssa hiukan, treenattiin ilmeisesti juuri sopivaan aikaan. Sivullakäveleminen onnistuu sekin, kun on nameja ja naksutin mukana. Namit-naksutin-remmi -yhdistelmä tosin on kovin vaivalloinen, etenkin kun tyypille on toistaiseksi siunaantunut 31-33 (mittaajasta ja mittaustilanteesta riippuen) senttiä (säkä)korkeutta.

Yllättäen seiso-käsky on osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi sekä koiralle että omistajalle. Eihän sen kovin helppoa oleta olevankaan, kun pienestä asti on käsketty istua ja mennä maahan. Tässäkin edetään, pikkuhiljaa, tosin käskyä ei olla vielä seisomiseen saatu liitettyä.

Poju on ilmeisesti pääsyt salakavalasti viriiliytymään, sillä toisten koirien kohtaaminen muistuttaa aika ajoin sirkusta. Useimmiten selvitään ilman haukkumista ja yletöntä kohkaamista, mutta yllättäen näköpiiriin ilmestyvät koirat saavat K:n riehaantumaan. Saan kuitenkin näissä tilanteissa jotakuinkin tyypin rauhoittumaan, jopa istumaan, eli korvat eivät aivan täysin katoa. Itse kohtaamiset ovat aina rauhallisia, eivät siis missään määrin vihaisia tai aggressiivisia, mutta kun olis vaan niin kauheen kiva päästä ton luo jos se vaikka leikkis mun kanssa! Lenkeillä Konnalla on tapana hieman vetää, mutta se pysyy kurissa melko hyvin odota-käskyllä tai pysähtymisillä. Riippuu tietysti aivan täysin päivästä ja K:n vireystasosta.
Tuo innostusefekti ei siis toistu tiloissa, joissa on useampi koira samanaikaisesti, kuten koirapuistoissa, eikä kytkettynä samassa tilassa toisten koirien kanssa. Silloin K osaa olla nätisti. Ainoastaan lenkeillä ja pissatuksilla toiset koirat saavat K:n syttymään.

Tarkoituksena on ollut tutustua kosketuskeppiin jo aiemmin, joten viimelauantaisen luennon lyhyt esittely kosketuskepistä tuli juuri oikeaan saumaan. Ajattelin seuraavaksi koulutusvälineeksi käydä hakemassa Mustista ja Mirristä naksuttimella varustetun kepin. Huomenna alkavaa kurssia (jota muuten odotan innolla!) ajatellen remmi-keppi-naksutin-namit -yhdistelmä kun on vielä haastavamman kuuloinen kuin yllä mainittu namit-naksutin-remmi.

P.S. Juuri kun pääsin sanomasta, niin päästiin päivityksen jälkeisellä iltapissatuksella jopa kahdesta koirasta puhtaasti ohi naksuttimen ja namien avulla.

12. syyskuuta 2011

Väsyttääkö?





Joskus on aamupäiviä, jolloin koko viisipäinen lauma hautautuu vilttien ja peittojen alle. Aika liikkuu verkkaasti eikä kukaan uskalla liikahtaa vällyjen välistä mihinkään.

Joskus sellaiselle aamupäivälle sattuu syksyisen viileä mutta vielä lempeä kaatosade. Elukat vilkaisevat haukotellen ulos ikkunasta ja kipaisevat äkkiä takaisin kasaan tuhisemaan, hyi joo kauhee ilma, en todellakaan viitsi mennä tonne.

Syksyn tulo on vahvasti läsnä. Jos laittaa pannullisen kahvia keittymään, saattaa hetken päästä herätä raukeana nuuskuttelemaan kodin täyttävää tuoksua. Näin on hyvä.

10. syyskuuta 2011

Uusia tuulia





Yllä kuvia eiliseltä metsälenkiltä. Poju osaa temmeltää vapaana nätisti ja pysyttelee tarvittavan lähellä. Välillä käy nuuskuttelemassa pidemmällä, mutta tajuaa nopeasti tulla tarkistamaan, että olen vielä paikalla. Metsässä annan K:n touhuta aikalailla oman mielensä mukaan, käppäilen hitaasti polkuja pitkin ja poju rymistelee muutaman metrin päässä pusikoiden ja sammaleen keskellä.








Kaksi alinta kuvaa löytyivät puhelimen kätköistä. Kaksi hyvin poikkeavaa, K:lle tyypillistä nukkumisasentoa. Tyyppi joko kääriytyy tiukasti rullalle tai röhnöttää ketarat ojossa selällään tassut kohti kattoa. Tyypillinen pihakoira?

Saatetaan olla onnekkaita, kun hampaiden vaihtuminen ei näy asioiden järsimisenä. Konnan kulmahampaat ovat hullunkurisen näköiset - ovat niin ohuet uusien, pysyvien hampaiden rinnalla. Yläetuhampaat on jo kaikki vaihtuneet, alhaalla on vielä pari piakkoin irtoavaa hammasta.

Tänään alkaa pentukurssi parin tunnin luennolla ja ensi viikon perjantaina päästään oikeasti treenaamaan. Aloitusluennolla käydään läpi koiran oppimista ja kurssin vetäjä vaikuttaa todella ammattitaitoselta kouluttajalta.

Ja lisäksi ilouutinen, josta ainakin me ollaan superinnoissamme: päästään vihdoin muuttamaan! Uusi asunto löytyi yllättävän läheltä, n. 100 metrin päästä nykyisestä asunnosta. Asunto on nykyistä noin 23 neliötä suurempi, pienen kerrostalon alimmassa kerroksessa. Alin kerros tarkoittaa myös sitä, että saamme pienen oman pihan. Piha vaatii toki vähän laittoa, mutta se on pienestä rikkaruohoistumisesta huolimatta melko hyvässä kunnossa. Lokakuun puolessa välissä saadaan avaimet ja muuttoaikaa on pari viikkoa. Sopii paremmin kuin hyvin ja ehditään siivota ja maalata molemmat asunnot ilman hoppua.

P.S. Kaiken muun uuden lisäksi myös blogi sai uuden ulkoasun.

8. syyskuuta 2011

Aurinkokylpy

Lähipäivinä luvassa kattavampaa katsausta syyskuuhun!