Sipoon koirametsä

Tänään piipahdin Konnan kanssa Sipoon koirametsässä. Alue on upea, lähellä Sipoonrantaa, ja ilmeisesti tarpeeksi laaja imaistakseen sisuksiinsa kymmeniä koirakkoja (autojen paljoudesta huolimatta törmättiin vain yhteen koiraan). Kalliota ja jyrkkiä polkuja riittää, joten tiesin lenkin päätteeksi itsekin urheilleeni.

(Koirametsään käännytään suurinpiirtein Puroniityntie 60:n kohdalta. Jätin auton suosiolla tuohon Puroniityntien varteen, sillä metsään merkitty pysäköintialue oli a) täynnä autoja, b) niin mutainen, että ehdin jo itsekin jäädä kertaalleen jumiin ennen kuin ehdin edes ajatella pysäköimistä.)

Koirapuistossa

Käytiin tänään treffaamassa lapsuudenystävääni koirineen koirapuistossa Järvenpäässä ja pitkästä aikaa nappasin myös kameran matkaan. Ystävälläni on nelikuukautinen rottweilerin pentu Rambo ja vuoden ikäinen husky-tyttö Nipsu!

Viertolanrannan pihakoiratreffit

Sunnuntaina treffattiin joukko Nybygårds-pihakoiria Viertolanrannan koira-aitauksella Tikkurilassa ja nähtiin Konnan emä Hippu, veli Tito ja sisko Iina (ja tietysti Jonna, Vickan ja Pipin). Oli mukava tavata Hipun omistaja Heidi ekaa kertaa kunnolla! Kaikki paikallaolleet koirat olivat sukua toisilleen, jännä miten erilaisia koiria samaan sukuhaaraan ja samaan pentueeseen mahtuu.

Konnan veljestä Titosta en yrityksistä huolimatta saanut ainuttakaan onnistunutta yksittäiskuvaa. Seuraavalla kerralla sitten! Titon blogista löytyy lisää kuvia treffeiltä, loput omat kuvani löytyvät täältä.

Konnan mamma Hippu.

Konna ja Jonna.

Sisko Iina.

Koira-aitaukseen saavuttaessa paikalla oli myös 5-kuukautinen kelpie-pentu, joka oli pakko saada kuvaan.

Reissussa

Sain tälle päivälle yllättävän vapaapäivän koulusta ja sen myötä hyvän syyn vihdoin lähteä Konnan kanssa reissuun. Olen pitkään luvannut työkavereille, että käyn Konnan kanssa pyörähtämässä toimistolla ja tänään lähdettiin puoli kymmenen aikoihin Keravalta kohti Etu-Töölöä.

Junassa matkustaminen onkin Konnalle tuttua, sillä Konnan ollessa pieni käytimme junaa paljon. Nyt viimeisestä junareissusta on jo aikaa, mutta homma luonnistui yhtä hyvin kuin ennen. Hyvinnukutun yön jäljiltä vieterikoira pursusi energiaa, minkä takia aika junassa kävi vähän tylsäksi, mutta olipa oiva tilaisuus treenata kärsivällisyyttä ja odottamista. Matka ei kuitenkaan kestänyt kun sen vähän reilu 20 minuuttia.

Rautatieasemalta käveltiin uutta Baanaa pitkin Leppäsuonkadulle. Reilun kilometrin matkalla kohdattiin ensimmäinen tihkusade, joka hätkäytti lähinnä huonosti sateeseen varustautunutta emäntää. Pienten sisäänpääsyongelmien jälkeen päästiin sisälle ja Konna tutki paikkoja innoissaan ja moikkaili tyyppejä. Rapsutteluunkin malttoi asettua hetkeksi. Pusuja K jakoi jokaiselle, jonka nassu sattui olemaan tarpeeksi matalalla.

Toimistolla viivyttiin pari varttia, minkä  jälkeen jatkettiin matkaa Rajasaareen päin. Olin aavistuksen skeptinen vallitsevista sääolosuhteista, mutta päätin kuitenkin, että käväistään ainakin portilla. Meidän onneksemme tuolla välillä ei vettä satanut ja selvittiin saarelle kuivina.

Pyörittiin jonkin aikaa ihan yksinämme saarella ja sain hyvin aikaa napsaista kameralla muutaman kuvan. Suurin osa niistä oli kuitenkin taas täynnä pelkkää hiekkaa, epätarkkoja tassuja tai pyllyä, kuten alla.

Kun kierrettiin saarta ja oltiin jo melkein takaisin portilla, tuli vastaan ihanan lauhkea labbis ja nuori bokseri, joka oli mielettömän kiltti. Leikki aivan samalla tyylillä kuin Konna, pystypainia ja tassuilla sohimista - harmi vaan, että kokoero oli niin valtava. Löysivät sitten yhteisen sävelen ja jahtasivat toisiaan tovin. Lopulta ei vietetty saaressa kuin puolituntinen, minkä jälkeen lähdettiin kotiin päin.

Sää ei näyttänyt enää niin epävarmalta, joten päätin lähteä kävellen kohti Pasilaa ja junaa. Matkaa tuolle välille kertyi yhteensä kolme kilometriä, minkä Konna jaksoi vielä erinomaisesti. Eläintarhan kohdalla meidät yllätti taas kuuroluontoinen tihkusade, joka kasteli minut, jälleen, läpimäräksi. Junassa K kampesi heti syliin ja istuikin siinä melkein koko kotimatkan.

Matkaa kertyi noin seitsemän kilometriä, plus puolituntinen Rajasaaressa, junamatkat, n. 40 min ja matkat aseman ja kodin välillä, ja lopulta koko matka kesti reilu neljä tuntia.

Kaupungin vilske oli Konnalle uutta, joten henkisestikin joutui jossain määrin koetukselle. Vaikka se ei ollut moksiskaan autojen määrästä, eikä oikein välittänyt ihmisistäkään (toimiston tyttöjä lukuun ottamatta). Se sopeutuu yllättävän nopeasti muutenkin tilanteisiin ja ääniin - katseli ehkä ensimmäiset kaksi ratikkaa vähän pälyilevästi mutta sen jälkeen ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Sama juttu, kun kuultiin koko matka Rajasaaresta Pasilaan omituista, matalaa pauketta (ilm. räjäytystyömaalta): katsoi ensimmäisen kerran paukkeen suuntaan ihmeissään ja sen jälkeen minuun, myöhemmät paukkeet eivät saaneet osakseen mitään reaktiota, mitä nyt toista korvaansa nosti joissakin väleissä.

Kiva päivä kaiken kaikkiaan, minkä seurauksena vieterikoirakin on poikkeuksellisesti hyvin väsynyt. Vähän mietin jossakin vaiheessa päivällä, että onkohan tuo liian rankka matka kaikkineen (uusia juttuja, uusia paikkoja, paljon erilaisia sisätiloja ja ärsykkeitä), mutta eipä tuo väsymys näkynyt kuin vasta kun päästiin junaan ja kotiin.

Uutisia ylitreenaamisesta sekä ikävä tapahtuma koirapuistossa

No nyt on mieleisiä, vaikkakin jossain määrin hämmentäviäkin uutisia Eläinten koulutuksesta -blogin kautta:

"Mikä on paras määrä harjoittelua viikossa ja kuinka kauan kerrallaan? 

Nyt siitä on lukuja. Parasta on treenata kerran tai kaksi viikossa, yksi sessio kerrallaan. Et saavuta hyötyä siitä että harjoittelet päivittäin kolme sessiota kerrallaan; itse asiassa päivittäinen harjoittelu ja useat peräkkäiset sessiot tuottavat halutun tuloksen huonommin kuin maltillinen tyyli. 

Tyylistä riippumatta, kun temppu on kerran opittu se säilyy koiran muistissa treenaamatta ainakin neljän viikon ajan."

Lue koko juttu, "Ylitreenaamisen ongelma" 

 Ylitreenamisen hyöty on siis plusmiinusnolla. Me ollaankin nyt pidetty taukoja niin, ettei naksutella joka päivä. Ja hyvä niin, tuntuu Konnan motivaatiokin riittävän kun treenataan harvemmin. Suosittelen muuten ko. blogia muutenkin, hurjan asiantuntevaa, muttei missään nimessä kuivaa tekstiä!

Laitan linkin taakse seuraavan pätkän, jossa kerron ensimmäisestä todistamastani tappelusta koirapuistossa. Siitä piti tulla lyhyt lisäys, mutta eihän siitä lyhyttä tullut. Jos lukaiset sen läpi, kerro ihmeessä kuinka olisit tilanteessa toiminut. Tilanne oli minulle niin uusi, että näkemystä vastaavaan kaivattaisiin.

Ihana kesä

Meidän lähikoirapuisto on ihana. Maasto on hieman pomppuista, alueella on heinää, puita ja pusikoita ja leveä hiekkaväylä portilta puiston keskelle. Ainoa ongelma puistossa on se, että siellä ei käy juuri koskaan ketään. Jos puistossa on koirakko, se lähtee pois ennen kuin ollaan päästy portista sisään.

Eilinen oli siis kaikinpuolin poikkeuksellinen. Puistossa oli 1-vuotias tiibetinspanieli Ronja, joka oli Konnan mielestä superihana. Hetkeä myöhemmin koirien määrä kasvoi viiteen, yhdellä kääpiöpinserillä, kiinanharjakoiralla ja Espanjasta tuodulla sekarotuisella. Myöhemmin illalla otettiin vielä uusintakäynti Konnan lempparikoiran, ystäväni mittelspitzin kanssa.

Eilen käytiin myös salakavalasti tutustumassa paikassa, jonne mennä mennään asuntonäyttöön maanantaina. Asunto vaikuttaa kieltämättä lupaavalta, ehkä liiankin.

Ja lisää hyviä uutisia. Mennään todennäköisesti tiistaina Tutustu tokoon-lyhytkurssille! Kurssille on tähän saakka ilmoittautunut vain kaksi koiraa (joista toinen tuttu mittelspitz) ja jos se kurssin ohjaajalle sopii, otetaan mekin osaa. Kurssin järjestää Koirakaksikko, jota ystäväni on kehunut. Kurssille ei tarvita aiempaa kokemusta eikä esitietoja, joten se kuulostaa ihan hauskalta. Varsinaisesti pentukurssi se ei ole, mutta uskon siitä olevan hyötyä jokatapauksessa.