Hyviä uutisia!

Tänään sain iloisia uutisia sähköpostiini dysplasialausunnon merkeissä - Konnan lonkat puhtaat A/A! Hullun hyviä uutisia meidän vieteri-koiralle.

Meillä on viimepäivinä keksitty uusi leikki - kumikämmenisen työhansikkaan etsintä. Hanskan riepotteleminen on parasta, mutta sen etsiminen vielä kivempaa. Meillä on aika vähän aikaisemmin leikitty piilotus- ja etsintäleikkejä, tuon hanskan kuminen tuoksu on sen verran voimakas että nenän käyttäminen on vielä melko helppoa. Konna sai yllättävän nopeasti jutun juonesta kiinni ja tällä kertaa malttoi jopa odottaa nätisti aloillaan sillä aikaa, kun esineen piilotin. Nenän käytölle on selkeästi enemmän kysyntää, täytyy kehitellä lisää nenäleikkejä!

Ekat ohjatut TOKO-treenit ja kuvia Luopioisista

Jee, seisomakuva!

Keskiviikkona oltiin ensimmäistä kertaa toko-treeneissä, joista viime viikolla mainitsin. Kyseessä on siis möllitoko-kurssi, jossa treenataan koirakosta riippuen ALO- tai AVO-luokan liikkeitä. Tänään käytiin läpi seuraamista, paikallaanmakuuta ja luoksepäästävyyttä sekä lopussa saatiin neuvoja vielä liikkeestä paikallaanmakuuseen.

Konnan ja Framin bravuuri, vetoleikit.

No, meidän tuurille tyypillisesti kurssin muut koirakot ovat treenanneet näitä juttuja kisat mielessä, kun me ollaan siellä tekemässä yhdessä ja pitämässä hauskaa. Ollaan vähän niinkuin erityisoppilaita näihin muihin verrattuna - siinä missä Konna pysyy paikallaanmakuussa ehkä max. 15 sekuntia, kääpiösnautseri ja saksanpaimenkoira vetivät täydelliset voittaja-luokan paikallaanmakuut.. Eikä siinä mitään, Konnasta ja meikäläisestä on myös niille hyvää häiriötreeniä, hehhe. Koska meillä on useamman koiran häiriöt jääneet kaikin puolin aika minimiin, aion ottaa kurssista kaiken mahdollisen ilon ja hyödyn irti. Pienten alkukankeuksien jälkeen meillä oli tosi kivaa ja Konnakin tajusi jutun juonen ja oli lopun aikaa treeneistä taitava!

Herra päätti tiputtautua järveen leikin lomassa ja oli syvästi loukkaantunut, että joutui veteen tahtomattaan. Vaikka tätä ennen se juoksi pää kolmantena jalkana järvessä sekä frisbeen että kepin perässä.

Treenattiin ALO-luokan neljää ensimmäistä liikettä ja ohjaaja vinkkasi liikkeestä maahanmenoon muutaman kikan, joita treenata ensi kertaa varten. Paikallaanmakuuta joudutaan treenaamaan todennäköisesti hyvin pitkään. Hypin riemusta siinä vaiheessa, kun tuo suostuu olemaan kaksi minuuttia täysin aloillaan!

Perjantaina lähdettiin ajamaan Luopioisiin, jossa vietettiin ihana mökkiviikonloppu (viime elokuussa oltiin samalla mökillä). Mukana oli Framin lisäksi kaksi bichonia, joista toinen yllä. Tänään kotiin lähdön koittaessa valkoiset koirat eivät olleet enää niin valkoisia kuin lauantai-aamuna, jolloin yo. kuva on otettu.

Koska sunnuntai Luopioisissa oli kovin sateinen ja koirat tietysti olivat koko aamun ja päivän ulkona, automatkamme takaisin Keravalle oli kaikin puolin varsin trooppinen, sekä tuoksultaan että ilmankosteudeltaan.

Siivouspäivä

Silloin (kesäisin harvoin), kun satutaan olemaan viikonloppuna kotona, kaivetaan imurit, luutut ja mopit esiin. Viikolla ei yleensä ehditä siivota perusteellisesti, joten usein lauantai tai sunnuntai kuluu rättien ja pölyhuiskien kanssa. Konna ei yleensä välitä tuon taivaallista imurista ja tänään se oli erityisen kyllästynyt mölisevään vekottimeen.

"Lopettaisitko typerä ämmä sen imuris kanssa heilumisen? Heittelisit mulle mieluummin frisbeetä."

Tyyppi ei suostunut liikahtamaan maton päältä vaikka kuinka yritin sohia sitä imurinvarrella. Lopulta se siirtyi tuhahdellen sohvalle katsomaan Herra Pöllön kanssa olympia-nyrkkeilyä.

P.S. Siivouspäivään kuuluu myös eläintarhan huoltotoimenpideinhokkini numero yksi, nimittäin harjaaminen. Konnan mielestä taas parasta siivouspäivässä on juuri harjaamisen lopputuotteen, kissankarvakasojen, levitettäminen imuroidulle nukkamatolle.

Frisbeekoiran kesäkuulumisia!

Tovi jos toinen on vierähtänyt sitten edellisen päivityksen, joten ajattelin tehdä pienen katsauksen ihmis-koira-kissa-laumamme menneeseen kevääseen ja kesään. Tuoreimmat asiat ovat tietysti päällimäisenä mielessä, joten aloitetaan niillä. Kuvituksena kuvia kesän mökkireissuilta, mukana menossa ihana slk Lempo!

Kävin Konnan kanssa kouluttajalla, joka ohjaa meillä päin tokoa ja järjestää sekä pentu-, arkitottelevaisuus-, toko- että BH-kursseja. Pääasiallinen syy, miksi halusin kouluttajan oppiin, on ohitustilanteet, joissa meillä on parantamisen varaa. Konnan muu remmikäyttäytyminen on pääosin hanskassa, mutta vastaantulevat koirat tuppaavat edelleen kiinnostamaan liikaa (viimeksi kirjoitin, että remmissä rähjätään - nyt rähjäystä tai haukkumista ei ole pitkään aikaan ollut, mutta vetämistä kohti toisia koiria kyllä). Toinen tavoite on saada kouluttajalta vinkkejä nyansseihin, joita en itse tiedosta ja parantaa Konnan ja remmin toisessa päässä koheltavan tyypin välistä kommunikointia.

Yksi niistä harvoista hetkistä, kun molemmat ovat paikoillaan.

Saatiin heti alkuun kouluttajalta kehuja vahvasta seuraamisesta, joka onkin ollut meidän vahvin liike aina. Kontakti on pysyvä ja intensiivinen ja Konna tarjoaa sitä usein ja herkästi. Myös motivoinnista saatiin hyvää palautetta, tosin tuota ei juurikaan tarvitse motivoida, pelkkä nakin haju riittää..

Saatiin lisäksi neuvoja peruskäskyjen korjaamiseen. Treenatessa Konna on niin valmiudessa, että tarjoaa ihan mitä vaan, mistä voisi saada palkan, minkä takia olen itse palkannut Konnaa huonolla ajoituksella ja kiinnittämättä huomiota vääriin liikkeisiin. Korjausten seurauksena Konna kuuntelee huomattavasti tarkemmin ohjaajaa ja virheiden määrä on vähentynyt roimasti. Hyvä me!

Vertailun vuoksi, kuva viime syyskuulta linkin takana.

Kouluttaja seuraili hetken aikaa meidän lenkkikäyttäytymistä ja kehotti puhumaan Konnalle enemmän niissä tilanteissa, joissa olisi parantamisen varaa. Eihän koira tiedä, mitä se tekee väärin jos sille ei sitä kerrota. Esimerkiksi ohitustilanteissa sanallinen kommunikointi on aika minimaalista, ellei jopa olematonta, joten siihen kiinnitetään jatkossa huomiota enemmän. Enkä siis tarkoita sitä, että höpöttelen Konnalle niitä näitä koko lenkin ajan, mutta korjaan jos on korjattavaa ja kehun, jos on kehuttavaa.

Meitä oli samaan aikaan koulutuksessa kaksi koirakkoa ja toinen koira oli Konnalle oivaa häiriötä, sillä vuotias koiruus oli kova pitämään ääntä. Meidän häiriötreenit on jääneet aika minimiin tätä ennen, mutta hyvin tuntui K toimivan yhden koiran intensiivihäiriössä.
Sainkin tuon kerran jälkeen kouluttajalta kutsun tokon alkeisiin ja ensi viikosta alkaen siis ryhdytään treenaamaan toko-liikkeitä.

Rapatessa roiskuu!

Kesän ykkösharrastukset on selkeästi olleet uiminen ja frisbeenheitto. Ihmis-henkilökunnan työ- ja lomaolosuhteiden vuoksi ollaankin ravattu ahkerasti mökeillä, joten uima-olosuhteet ovat olleet potentiaaliset. Hankin pari päivää sitten kumisen koirafrisbeen, joka on kevyempi kuin aikaisemmin käytössä olleet isännän frisbee-golf-kiekot - juonittelenkin seuraavaksi opeteltavaksi liikkeeksi frisbeen nappaamisen ilmasta.

Uimamaisteri itse teossa.

Missattiin kasvattaja-Jaanan toukokuussa järjestämä kimppaterveystarkastus, joten käytiin nyt tiistaina kuvauttamassa lonkat ja tarkistuttamassa polvet. Polvista puhtaat 0/0, lonkkalausuntoa vielä odotellaan. Polvitulokset olivat jo eilen päivittyneet KoiraNetiin!

Koska henkilökunta on lomansa lusinut, ei mitään järin pitkiä lomareissuja ole enää tiedossa. Allekirjoittanut odottaa koulun alkamista ja opiskelijan aikatauluja, jotka antavat enemmän tilaa yhdessä tekemiselle. Yksi alkusyksyn tavoite, frisbeen ja tokon lisäksi on trimmata Konnan seisominen kuosiin, jos nyt vihdoin päästäisiin pyörähtämään vielä tämän vuoden puolella näyttelykentillä.

Blogin kanssa teen varmaan lähiaikoina joitakin muutoksia, mm. julkaisujärjestelmän kanssa. Osoite siis tulee todennäköisesti muuttumaan jossakin vaiheessa alkusyksyä, mutta infoan siitä myöhemmin! Varmaankin päivittelen tästä lähtien blogia taas aktiivisemmin, nyt kun meillä alkaa syksyä kohden olla taas jotakin kerrottavaa. Lopuksi muutama kuva muilta kesän reissuilta.

Toukokuussa, kun kesä oli vasta tuloillaan.

Kesäkuun alussa odoteltiin kalamiehiä takaisin järveltä.

Heinäkuussa naapurin pensaissa kykkivää mammaa piti vähän arvostella.

Lopuksi, terveisiä Hunni Attilalta!