Kaikkien rotujen näyttely Tuusulassa

Tänään koitti lopulta meidän ensimmäinen virallinen näyttely Tuusulassa lapsuudenkulmillani. Handleri selvisi hengissä ilman suurempia panikointeja, kuten koirakin! Osasin odottaa hienoista dramatiikkaa pöydällä ja niinpä K livahtikin sitten ennen aikojaan alas, mutta kaiken kaikkiaan plussan puolelle jäätiin, arvosteluksi AVO EH3. Jäi epäselväksi, mittasiko tuomari Konnan sen pienuuden vai jonkin muun takia, jäi myös kysymättä minkä tuloksen mittaus antoi. Tuomari kommentoi vaan, että "mitataan nyt kuitenkin".

"2 v. Miellyttävä nuori uros, hyvä koko ja luusto. Eri pään malli, hyvä kuono ja purenta. Kauniit pienet korvat, hyvä etuosa. Riittävät takakulmaukset, takaliike jää liiaksi rungon alle, saa kehittyä edestä. Hyvä käytös ja karva & väri."

Ei jäänyt pysyviä traumoja, joten eiköhän me vielä tänä kesänä jonnekin näytteilleasettajaksi päädytä, todennäköisesti ainakin tänne. Täytyy treenata pöytää vielä lisää ja ottaa tavoitteeksi pistää kaikki mahdolliset tutut ja tuntemattomat koiraa hipelöimään erilaisten tasojen päällä. Pyrin itse olemaan pöydän äärellä rauhallinen ja luulin onnistuneeni, mutta ilmeisesti vain uskottelin itselleni niin! Oli miten oli, harjoitusta tarvitaan.

Käytiin vielä ennen lähtöä kurkkaamassa JAU:n järjestämiä agilitykisoja viereisellä kentällä. Olen tässä pohdiskellut meidän harrastusasioita ja todennut, että Konnalta voisi löytyä intoa ja kykyjä agilityyn. Se on sitkeä, äärettömän nopea ja tekee mielellään asioita, joissa on vauhtia. Toko on sen keskittymiskyvyn kehittymisen kannalta hyvä treenimuoto, mutta omimmillaan se olisi kuitenkin vähän vauhdikkaammissa lajeissa.

Ao. kuvista iso kiitos Linda Salomaalle! Monia hyviä kuvia kaikista koirista!

Askel on mennyt sekaisin, ei siis peitsaa vaikka siltä näyttääkin!

Match Show Vantaalla tänään

Käytiin tänään Vantaan Ylästössä mätsärissä harjoittelemassa näyttelypuuhia, meidän edellisestä näyttely-vierailusta onkin ehtinyt vierähtää melkoinen tovi nimittäin. Konna oli pienten koirien kehässä, Laura ja Konsta pienissä pennuissa ja Laura ja Fram sekä helpotetussa möllitokossa että pienissä koirissa.

Tuomarina toimi kääpiöpinseri- ja dalmatiankoira-kasvattaja. Saatiin meidän kehässä sininen nauha ja sinisissä ei sijoituttu, mutta olen kaiken kaikkiaan hirvittävän tyytyväinen siihen, miten meni. Pöydälläoloa pitää vielä treenata kesäkuun loppua varten (pylly laskeutui), ilmoitin Konnan nimittäin Tuusulan kv-näyttelyyn. Loppukesästä ajattelin ilmoittaa Konnan ehkä jonnekin muuallekin, ehkä Helsingin ryhmikseen tai Vantaalle.

Tänään saadussa arvostelussa luki seuraavaa:

"2v uros, hyvä karva, kauniit tummat silmät, liikkuu tasapainoisesti, hyvällä draivilla, hyvä luusto, esiintyy reippaasti."

Eräs brasilianterrieri-omistaja tuli moikkaamaan kun mietti, kumpi Konna on. Kävi lopulta ilmi, että tuo hänen brassinsa oli muistaakseni pihakoira-brassi-yhdistelmän emän siskopuoli, ja T-pentueen isä siis on tuon yhdistelmäpentueen isä. Omistaja näytti myös kuvan yhdestä omasta koirastaan, jonka hän sanoi muistuttavan Konnaa. Jos olisin nähnyt kuvan ohimennen, olisin vannonut, että kuvassa oli Konna... Naamastaan, korvistaan ja rakenteeltaan se koira oli aivan samanlainen, väritykseltäänkin melkein täysin kuin K.

Alla kuvia parin viikon takaa anoppilasta. Alemmassa kuvassa kummipoika, Konnan nykyinen ihmis-bestis heti Lauran ja kummipojan isän jälkeen.