Osteopaatilla

Olipahan mielenkiintoinen visiitti osteopaatille tänään! Kuten etukäteen vaivaa selkälähtöiseksi enteilin, selkärangan jumiahan sieltä löytyi, mikä taasen on vaikuttanut Konnan takapään "pyöristymiseen" ja vetänyt jalkoja takapään alle (myös ns. etureidessä oleva lihas kiristyessään vetää selkää pyöreäksi). Tämän vuoksi askellus on ollut taaksepäin vajaata ja liike muutenkin lyhyttä.

Miksi ranka sitten on ollut jumissa (minkä seurauksena selän lihakset ovat myös kireät ja takakorkeus korostuu), on seurausta monista asioista, mitään yksittäistä tekijää ei voi nimetä. Aktiivisuus noin yleisnimittäjänä, kun menee kovaa on vaivatkin kovemmat! Manipuloidessaan rankaa aikalailla keskeltä koiraa, alkoi suolistokin pitämään meteliä, joka oli hyvin selkeästi kuultavissa. Osteopaatin mukaan jossain määrin tuo jumi on voinut vaikuttaa suolistoonkin, vaikken sen toiminnassa mitään erikoista ole huomannutkaan.

Tällainen rankajumitus on osteopaatin mukaan yleisiä pienillä koirillä, hän myös suositteli kyynärien kuvauttamista jossakin vaiheessa, koska ovat, etenkin luonnostaan aavistuksen takakorkealla koiralla, kovalla koetuksella.

Hoidon aikana paikkoja saatiin kuitenkin sen verran kuntoon, että kävelyssä oli huomattava ero heti. Liike on nyt ilmavampaa ja jalka liikkuu pidemmälle taakse, koira oli muutenkin tasapainoisemman oloinen. Mennään tammikuussa uudestaan hoitoon ja tuon toisen hoitokerran jälkeen pitäisi taas näyttää ja koirassa tuntua vähän paremmalta. Ei ollut puhetta useammasta kuin kahdesta hoitokerrasta, sitten sen jälkeen käydään kun näyttää siltä, että jotain ongelmia taas alkaa ilmenemään.

Ennaltaehkäisynä takajalkojen venyttelyä, huomiota pitää kiinnittää oikeaan jalkaan, joka oli kireämpi kuin vasen. Samoin oikea etujalassa oli enemmän jäykkyyttä verrattuna vasempaan.

Kun päästiin kotiin, Konna juoksi pari kertaa kämppää ympäri (mitä ei siis tee koskaan) ja hyppeli innostuksissaan, mahtoi siis itsekin tunnistaa, että jotakin jumeja siellä avattiin!

Kaikin puolin äärimmäisen ammattitaitoinen kaveri, tuo Jerry.

Jyväskylän KV-näyttely 16.11.2013

Konna tänään Jyväskylässä AVO H:

"2,5 v. Pienehkö, mittasuhteiltaan neliömäinen uros, jolla sopusuhtainen raajaluusto. Erinom. uroksen pää. Hyvä purenta, ilme, korvat. Vahva kaula. Hyvä karva, väritys voisi olla rungossa rikkonaisempi. Liikkuu reippaasti, mutta takakorkeana. Takaliikkeessä voisi olla enemmän voimaa. Saa miehistyä + reipastua."

Sellainen arvostelu tällä kertaa, samalta tuomarilta kuin viimeksi. Oltiin mielestäni jo ihan kohtuullisen hyvin treenattu pöydällä olemista ja vieraiden ihmisten käpälöintiä ja oma oloni oli paljon varmempi kuin edellisellä kerralla, mutten osannut odottaa Konnan hermostuvan (arkapieruilevan) mitasta, tosin enpä ollut mitään vastaavaa sen kanssa harjoitellutkaan. Se oli pöydällä aluksi ihan ok, mutta mittaväline oli epäilyttävä ja sen jälkeen koko homma ei olisi enää kiinnostanut.

Ostoslistalle jokin metallinen säkämittaa muistuttava asia ja käynti osteopaatilla, joka on tarkoituksena ollut muutenkin varata. Mittaustulos näytti muuten 33,5 cm, mutta epämääräisen asennon vuoksi luulen todellisuuden olevan lähempänä 34 senttiä.

Lisäksi varaudutaan seuraavan kerran runsaalla määrällä kolikoita, ettei tarvitse kiirehtiä pois. Ehdittiin kuitenkin autolle ennen sakkoja. Ao. kuvista kiitos Lauralle!

Lauantaina Jyväskylässä

Tulin pikaisesti kertomaan, että meidät löytää lauantaina Jyväskylän KV-näyttelystä. Saavumme paikalle pihakoira-mittelspitz-joukkueella täältä Keravalta, starttaamme 6:30 lauantaiaamuna. Palailen toivottavasti siis kuvien kera viikonlopun aikana!

Alla kuvia puhelimestani viimeisiltä kuukausilta, jotka ovat kuluneet ihan perusjuttujen parissa: ulkoilua, peuhaamista ja aina silloin tällöin tokoilua tekemisen iloksi. Koska olen ottanut itseäni niskasta kiinni (ja vähän myös koska oli pakko), olen uskaltautunut auton rattiin ja päässyt Konnankin kanssa vierailemaan ihan uudenlaisissa paikoissa. Toivottavasti myös osallistumisprosenttimme tuleviin pihakoiratreffeihin tämän myötä kasvaa!

Konna on varustettu vilkkuvalla huomiovalolla (tuo oranssi patukka valjaissa).

Ajoimme eräs arki-ilta työpaikalleni Kruununhakaan iltahommiin.

Viikonloppu Valkeakoskella

Vietimme viikonlopun Valkeakoskella viiden aikuisen voimin. Lauantaina kävimme Ilona-veneellä Valkeakosken keskustassa ja Konna oli ensimmäistä kertaa mukana sekä veneessä (n. 20 minuuttia suunta), että puolisen tuntia ravintolan terassilla. Luonnollisesti kaikki meni hyvin: veneessä oli tylsää (nukkui tai istui sylissä paitsi silloin, kun oltiin rantautumassa) ja terassikin osoittautui sellaiseksi hetken tarkkailun jälkeen. Se kävi molemmissa melko nopeasti minun tai isännän jalkoihin nukkumaan ja oli vallan huomaamaton kaikin puolin, vaikka välillä nousikin tarkkailemaan ympäristöä.

Kuvia nappasin muutaman, joista tuon mielettömän auringonlaskun haluan jakaa täälläkin. Valkeakosken mökillä on ehdottomasti kauneimmat auringonlaskut aina, ne eivät petä koskaan.

Hankintoja

Hiljattain on tullut tehtyä pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä ostoksia. Oleellisin niistä lienee Hurtan valjaisiin ja turvavyönkiinnikkeeseen kiinnitettävä välikappale, joka estää koiran lentämisen auton sisällä äkkijarrutukseen aikaan ja no, pitää muutenkin koiran automatkojen aikana aloillaan.

Melkein hävettää myöntää, mutta Konna on kulkenut meillä autossa milloin takapenkillä, milloin sylissä etupenkillä ja muissa autoissa myös vallan vaihtelevasti näissä sekä takatilassa, aina auton omistajasta tai kuskista riippuen. Nyt saadaan jokin tolkku matkustamiseen ainakin omassa autossa, jossa ei siis ole sellaista tavaratilaa, jonka voisi valjastaa koiran matkustettavaksi. Umpinaiseen konttiin kun ei viitsi koiraa minään vuodenaikana sijoittaa.

Muut hankinnat liittyvät juoksemiseen, ostin vihdoin juoksuvyön ja joustavan juoksutaluttimen. Taluttimessa on joustava kuminauhaosa ja se on äärimmäisen kevyt mutta tukeva. Ainoana haittana pienen koiran kanssa juostessa löytyvät hieman liian isoista lukoista ja taluttimen pituudesta. Onneksi tuota pitäisi olla verrattaen helppo lyhentää. Juoksuvyö on tyypillinen nailoninen, heijastava vyö, jossa on iso metallinen rinkula taluttimen kiinnitystä varten. Nokkela saattaa kuvasta päätellä, että talutinta on ehditty jo kertaalleen ulkoiluttaa.

Vielä olisi hankittava vetovaljaat, mutta olen kuitenkin vähän kahden vaiheilla sen suhteen, investoidako ihan kunnollisiin husky-valjaisiin vai tavallisempiin, pehmustettuihin Y- tai monitoimivaljaisiin. Husky-valjaita ei oikeastaan saa vetovaljaiden valmistajilta kuin minimissään n. 14-kiloisille koirille ja ne, mitkä olen löytänyt ovat vähän erikoisemmat ulkomuodoltaan. Toistaiseksi mennään siis samoilla valjailla kuin tähänkin saakka.

Olemme pitäneet kissojen kanssa taloutta tasapainossa, kun isäntä nappasi koiran kainaloon ja suuntasi alkuviikosta mökille. Tulevat huomenna takaisin ja väliraporteista päätellen kotiin tulee kaksi äärimmäisen levännyttä, vaikkakin väsynyttä matkustajaa. Odotettavissa on tiettyä, matalaenergistä tunnelmaa perjantai-illalle.

P.S. Ulkoasua on taas hieman säädetty. Minkäs sitä ihminen ammatinvalintansa sivuvaikutuksille voi.

Halpaa hupia

Vielä muutama kuva lisää viikonlopulta väsynyttä tiistai-iltaa piristämään. Lopussa todistusaineistoa myös märehtijän laituriloikasta (kuvan päivitin jo viikonloppuna yhdistyksen Facebook-ryhmään).

 

Luopioisissa 5.-7.7.2013

Kuvakimara viikonlopulta. Konna yllätti ja hyppäsi mm. veteen suoraan laiturilta, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Konsta junnuimpana piti huolen, että Konnallakin riitti tekemistä. On ne pennut toheloita!

Viimeisestä kuvasta tuli heti yksi mun lemppareista. Kuvissa lisäksi siis Konsta ja Fram, jonka tilanteesta voi käydä lukemassa lisää sivupalkin blogilistan linkin kautta (en saa lisättyä linkkiä tekstiin puhelimella).

Frisbeennoutaja

Olen aikaisemminkin jokusen kerran maininnut, miten Konna noutaa frisbeetä. Se on ehdottomasti yksi niistä aktiviteeteista, joita Konna jaksaisi loputtomiin. Mitään muuta se ei nouda yhtä hyvin kuin kiekkoa. Käytiin eilen Tuusulassa (sunnuntaisen näyttelyalueen liepeillä) heittelemässä frisbeetä, ja onnistuin nappaamaan lyhyen videon noudosta. Heitettävät kiekot olivat tällä kertaa isännän frisbeegolf-kiekkoja, yleensä sille heitellään kumista ja ei-niin-helposti-vahingoittuvaa dogfrisbee-kiekkoa (joka ei myöskään lennä yhtä hyvin kuin nämä kovat). Videon saa HD-laatuiseksi!

Lähdemme viikonloppuna tyttöporukalla mökille Luopioisiin, missä olemme viettäneet viikonloppuja aikaisempinakin kesinä. Mukaan tällä(kin) kertaa lähtee myös kahden mittelin spitz-joukkue emäntineen. Ennakoin sunnuntaille väsynyttä pihakoiraa ja hölmöjä nukkuma-asentoja, kuten esim. alla.

Kaikkien rotujen näyttely Tuusulassa

Tänään koitti lopulta meidän ensimmäinen virallinen näyttely Tuusulassa lapsuudenkulmillani. Handleri selvisi hengissä ilman suurempia panikointeja, kuten koirakin! Osasin odottaa hienoista dramatiikkaa pöydällä ja niinpä K livahtikin sitten ennen aikojaan alas, mutta kaiken kaikkiaan plussan puolelle jäätiin, arvosteluksi AVO EH3. Jäi epäselväksi, mittasiko tuomari Konnan sen pienuuden vai jonkin muun takia, jäi myös kysymättä minkä tuloksen mittaus antoi. Tuomari kommentoi vaan, että "mitataan nyt kuitenkin".

"2 v. Miellyttävä nuori uros, hyvä koko ja luusto. Eri pään malli, hyvä kuono ja purenta. Kauniit pienet korvat, hyvä etuosa. Riittävät takakulmaukset, takaliike jää liiaksi rungon alle, saa kehittyä edestä. Hyvä käytös ja karva & väri."

Ei jäänyt pysyviä traumoja, joten eiköhän me vielä tänä kesänä jonnekin näytteilleasettajaksi päädytä, todennäköisesti ainakin tänne. Täytyy treenata pöytää vielä lisää ja ottaa tavoitteeksi pistää kaikki mahdolliset tutut ja tuntemattomat koiraa hipelöimään erilaisten tasojen päällä. Pyrin itse olemaan pöydän äärellä rauhallinen ja luulin onnistuneeni, mutta ilmeisesti vain uskottelin itselleni niin! Oli miten oli, harjoitusta tarvitaan.

Käytiin vielä ennen lähtöä kurkkaamassa JAU:n järjestämiä agilitykisoja viereisellä kentällä. Olen tässä pohdiskellut meidän harrastusasioita ja todennut, että Konnalta voisi löytyä intoa ja kykyjä agilityyn. Se on sitkeä, äärettömän nopea ja tekee mielellään asioita, joissa on vauhtia. Toko on sen keskittymiskyvyn kehittymisen kannalta hyvä treenimuoto, mutta omimmillaan se olisi kuitenkin vähän vauhdikkaammissa lajeissa.

Ao. kuvista iso kiitos Linda Salomaalle! Monia hyviä kuvia kaikista koirista!

Askel on mennyt sekaisin, ei siis peitsaa vaikka siltä näyttääkin!

Match Show Vantaalla tänään

Käytiin tänään Vantaan Ylästössä mätsärissä harjoittelemassa näyttelypuuhia, meidän edellisestä näyttely-vierailusta onkin ehtinyt vierähtää melkoinen tovi nimittäin. Konna oli pienten koirien kehässä, Laura ja Konsta pienissä pennuissa ja Laura ja Fram sekä helpotetussa möllitokossa että pienissä koirissa.

Tuomarina toimi kääpiöpinseri- ja dalmatiankoira-kasvattaja. Saatiin meidän kehässä sininen nauha ja sinisissä ei sijoituttu, mutta olen kaiken kaikkiaan hirvittävän tyytyväinen siihen, miten meni. Pöydälläoloa pitää vielä treenata kesäkuun loppua varten (pylly laskeutui), ilmoitin Konnan nimittäin Tuusulan kv-näyttelyyn. Loppukesästä ajattelin ilmoittaa Konnan ehkä jonnekin muuallekin, ehkä Helsingin ryhmikseen tai Vantaalle.

Tänään saadussa arvostelussa luki seuraavaa:

"2v uros, hyvä karva, kauniit tummat silmät, liikkuu tasapainoisesti, hyvällä draivilla, hyvä luusto, esiintyy reippaasti."

Eräs brasilianterrieri-omistaja tuli moikkaamaan kun mietti, kumpi Konna on. Kävi lopulta ilmi, että tuo hänen brassinsa oli muistaakseni pihakoira-brassi-yhdistelmän emän siskopuoli, ja T-pentueen isä siis on tuon yhdistelmäpentueen isä. Omistaja näytti myös kuvan yhdestä omasta koirastaan, jonka hän sanoi muistuttavan Konnaa. Jos olisin nähnyt kuvan ohimennen, olisin vannonut, että kuvassa oli Konna... Naamastaan, korvistaan ja rakenteeltaan se koira oli aivan samanlainen, väritykseltäänkin melkein täysin kuin K.

Alla kuvia parin viikon takaa anoppilasta. Alemmassa kuvassa kummipoika, Konnan nykyinen ihmis-bestis heti Lauran ja kummipojan isän jälkeen.

A-Studio: Stream tänään 21:00

Jos joku ennättäisi nähdä tämän, eikä ole tietoinen, 21:00 alkaa YLE1:llä A-Studio: Stream aiheenaan Sairaan ihana koira. Ennen kaikkea olen äärimmäisen kiinnostunut Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen näkemyksestä aiheeseen (aika moni tietänee tämän?). Ennakoin mielenkiintoista keskustelua!

Päiväretki Rajasaareen

Heidi ennättikin jo omat otoksensa julkaista, tässä versioni tämän päivän retkestä Rajasaareen. Oli kaikin puolin otollinen päivä tällaiselle reissulle, kiitos vielä seurasta Heidit, Hippu ja Tito! Loput kuvat löytyvät täältä.

Konna.

Hippu ja Konna.

Tito.

Hei, 2013!

Josko sitä palaisi taas uinuneen talven jälkeen kuulumisten kera tänne blogin puolelle! Minulle näiden päivitysten tekemisen idea pyörii kuvissa ja kun sellaisia ei talven ankeudessa kovinkaan helposti saa otettua (toim. huom. sitä asettaa itselleen tiettyjä laatukriteereitä, vaikka vähempikin riittäisi), katoaa myös halu kirjoittaa. Kulunut talvi oli jotenkin erityisen raskas (opintojeni todennäköisesti rankin lukuvuosi päättyy pian), mutta se tarkoittaa ainoastaan sitä, että aion ottaa ilon irti tulevasta kesästä. Ehdimme tässä reilu kuukausi takaperin muuttaakin, mikä ei koskaan ole mukavaa.

Meille ei oikeastaan kuulu mitään ihmeempiä, arki rullaa mainiosti ja Konnasta on tullut tasapainoinen nuori koira. Hormonit jylläävät, mutta kukapa kahden vuoden rajapyykin ylittänyt leikkaamaton uros ei silloin tällöin vauhkoisi tyttöjen perään. Omassa arjessa sitä ei ehkä samalla tavalla osaa katsoa ja arvostaa, mutta meillä harvemmin kyläilevät ja Konnaa harvemmin näkevät ihmiset jaksavat muistuttaa, kuinka rauhallinen ja hiljainen se on (myös, että "lähteepä siitä vähän karvaa" mikä ei tällä hetkellä pidä mitenkään päin paikkaansa...).

Lenkkipolut avattiin juosten jokunen viikko sitten ja meininki alkaa olla jo pikkuhiljaa taas rutinoitunut osa viikkoaktiviteetteja. Ensimmäisten lenkkien aikaan pistin Konnan tuttuun tapaan juoksemaan sivulla, mutta se kyllä nauttii huomattavasti enemmän canicrossing-tyylistä, eli kun pääsee vetämään. Ollaan kieltämättä melkoinen näky tuolla maantiellä, kun pikkuinen piski vetää melkein täysiä emäntää perässään.

Joku saattaa muistaa, kuinka olen maininnut Konnan ja A:n siskontytön kohtaamisista? Nykyään nuo kaksi tulevat jo toimeen, kun kohta jo kolmivuotias tyttö ymmärtää syy-seuraussuhteita sekä annettuja sääntöjä. Välillä niitä tietysti rikotaan innostuksissaan, mutta onneksi hän itse tietää kertoa, kun rikkoo sääntöjä ja muistuttelee auliisti muita näistä samoista säännöistä ("Konnaa ei saa vetää hännästä" ja mitä näitä nyt on), lisäksi hän kysyy aina minulta "voinko murista täällä yläkerrassa kun Konna on alakerrassa?"

Joskus on edelleen tilanteita, joissa Konna varoittaa murisemalla, mutta tytön kaaliin on jo pikkuhiljaa mennyt myös se, että jos koira murisee, on se varoitusmerkki ja viimeistään silloin on peräännyttävä (hän lähestyy Konnaa hyvin, hyvin usein ja tällaisissa tilanteissa lapsi perääntyy aina, suurimman osan ajasta Konna antaakin tytön lähestyä ja silittää). Yritän häntä muistuttaa, että nämä samat säännöt pätevät kaikkiin muihinkin koiriin.

Muksut ovat lähipiirissä muutenkin lisääntyneet. Konna on kaikkein eniten sinut kummipoikamme kanssa, mikä nyt ei ole mitenkään yllättävää, kun hän on luonamme säännöllisesti vauvasta pitäen ollut. Läpimurto tapahtui jokunen tovi sitten, kun olin yksin kotona ja kummipoika tuli muutamaksi tunniksi hoitoon. Istuin sohvalla poika sylissä ja Konna makasi vieressä, heittäytyi selälleen eikä ollut moksiskaan, kun poika piti pitkän tovin takajalasta kiinni ja rapsutti masua. Nykyään K jopa tavattaessa innostuu samalla tavalla kummipojasta kuin tutuista aikuisista. Märkiä, intohimoisia huomionosoituksia saa osakseen aina myös pian vuoden ikäinen tyttö, joka on hiljaisin tuntemani lapsi (sen takia Konna tämän tytön lähettyvillä jaksaa pitkään ollakin, ken ties). Mainittakoon vielä erikseen, että en ikinä jättäisi koiraa ja lasta samaan tilaan ilman aikuisen valvontaa, oli koira mikä koira hyvänsä ja kuinka luotettava hyvänsä.

Palailen meidän kesäsuunnitelmiin hieman tuonnempana, tulin kertomaan, että elossa ja voimissamme ollaan! Isot kuvat ovat tältä päivältä kun K touhusi puistossa puolivuotiaan beagle-tytön kanssa, siitä kuolat korvassa ja naamalla.

Vasen yläreuna: kevään ensimmäisen lenkin aikaan oli vielä lunta pientareilla. Oikea yläreuna: Pääsiäisenä Himoksella lunta oli vähän enemmän, kuvassa Konna ja A.
Vasen alareuna: muuttopäivän iltana väsytti sekä emäntää että koiraa. Oikea alareuna: Joskus muulloinkin nukuttiin kasassa.