28. joulukuuta 2011

Himatuikut!

Joulu meni ohi vikkelästi ja niin myös sitä edeltäneet päivät. Aattona löhöiltiin kymmenen ihmisen voimin, katsellen Konnan ja Lempon touhuamisia turvallisesti viltteihin kääriytynenä.

Konna pääsi tutustumaan lähemmin puolitoistavuotiaaseen tyttölapseen, joka oli kaikin puolin ihan mielettömän kiinnostunut sekä isosta että pienestä koirasta. Konna käyttäytyi hyvin tytön lähellä, kävi muutaman kerran lipaisemassa poskea tai kättä, mutta osasi onneksi olla kiinnittämättä sen enempää huomiota mini-ihmiseen. Tyttö ei ollut moksiskaan ja rupesi jossakin vaiheessa jopa komentaan karvanaamoja tomerasti ("Onna!" ja "Eepo!"). Lempon isäntä helli koiria poron selkärangalla ja kuusen alta löytyi kuivattua sianmaksaa.

Parin päivän myrskyn takia olimme tiiviisti lukiuttautuneet sisätiloihin, sillä Konna ei suostunut viipymään ulkona yhtään sen pidempään kuin oli tarpeen. Ilmeisesti vallitseva viileys ja inhottava tuuli ovat ajaneet sen normaalia useammin kanssani sohvalle, viltin alle ja tiiviisti kiinni kylkeen tai kainaloon. Etätyöskentelyn parhaita puolia, aivan varmasti! Muutoin päivämme ovat näyttäneet lähinnä allaolevalta videolta, pitkiltä torkuilta ja erinäisiltä kasoilta herkullisia ruokia.




Uusivuosi hieman jänskättää, sillä Konna komensi joitakin viikkoja takaperin melko tomerasti lähistöllä ammuttuja raketteja. Meille kuuluu äänet sisälle aika hyvin ja koska pihapiiri on avoin, mutta sitä reunustavat korkeammat rakennukset, kaikuvat varsinkin korkealta tulevat äänet paremmin kuin olisi tarpeen. Vielä emme tiedä karkaammeko viikonlopuksi muualle vai jäämmekö kotiin, mutta täytyy valmistautua jollakin tapaa, mikäli Konna alkaa raketeista hermoilla. Se ei muutoin tunnu olevan kovinkaan paukkuarka, mutta tunteja kestävä paukuttelu voi ymmärrettävästi olla hieman rasittavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti