Kuvien kertomaa

Tässä kaksi viime päivien valloittavinta kuvaa. Molemmat ilmentävät Konnaa just eikä melkein - se on aina iloinen ja kujeileva ja lähellä. Sen omat ihmiset on aivan varmasti ihan paras juttu koskaan, ainakin läheisyyden määrästä päätellen. Kun isäntää tai emäntää väsyttää, painetaan pää jalkaa, vatsaa tai selkää vasten ja tuhistaan pienessä kasassa, yleensä jalat solmussa, tassut kohti kattoa.

 (Pahoittelut kököstä kuvalaadusta! Tunnelma kuitenkin välittynee sinnekin.)

PS. Huomaako joku muu, että korvat näyttävät hieman erilaiselta kuin tovi sitten? Nyt ne eivät sentään enää sojota ihan niin paljoa joka suuntaan, vaan pysyvät jo vähän paremmin aloillaan.