No, lopputuloksesta ei tullut yhtä oppikirjamaisen istuva ja tyylikäs. Konnankin mielestä takki oli kamala.
Mutta! Ei se mitään, aion neuloa lisää. Nyt tiedän, kuinka paljon vähemmän silmukoita seuraavaan laitetaan. Kuvastakin huomaa, että kaulus jäi kovin löysäksi ja lyhyeksi ja siksi se valahtelee vähän väärään paikkaan. En muistanutkaan, että "oikean kokoiset" puikot on omalle neulomiskäsialalleni liian suuret, joten seuraavaan takkiin pienemmät puikot ja napakampaa otetta.
Lopullinen reaktio neuleeseen. Niin, aika noloa.
Sitten eräs surullinen tarina. Viherkasvit on mahtavia. Niitä pitäisi olla joka kodissa paljon. Meillä ei valitettavasti säily yksikään kasvi hengissä kovin pitkään. Ei sillä, etteikö niitä osattaisi kastella ja hoivata oikein, vaan sillä, että kissat rakastavat natustella niitä. Alla pari traakkipuita, jotka tullessaan olivat kauniin runsaita. Viikon päästä ne näyttivät tältä.
Arki on ollut vähän matalalentoista viimeisen viikon ajan. Olen ollut pahasti flunssainen, minkä lisäksi kouluprojektit vievät mehut vähän turhankin tehokkaasti. Viime päivät on tullut tahattomasti testattua Konnan kykyä sopeutua vähemmän aktiivisiin päiviin ja olen yllättynyt siitä, kuinka hyvin on mennyt. Ainakaan vielä tyyppi ei ole näyttänyt merkkejä turhautumisesta. Vielä tämän päivän kun jaksaisi, niin huomenna päästään purkamaan energiaa oikein olan takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti