15. syyskuuta 2011

Istu! Maahan! Paikka!

Istu- ja maahan-käskyt on menneet meillä tähän saakka moitteettomasti. Sen lisäksi Konna on osannut hyppää-käskyn, antaa tassua pyydettäessä, tulee luokse kutsusta, irrottaa lelusta (vielä hitaasti) irti-käskyllä ja ottaa automaattisesti kontaktia eri tilanteissa (näiden lisäksi muutama arkirutiineihin ja leikkimiseen liittyvä taito, joita ei taida olla kaikkia järkevä mainita erikseen). Paikallaanolo on aina välillä hankalaa, kun punteissa on vipinää pienen kylällisen verran. Tänään edistyttiin sen kanssa hiukan, treenattiin ilmeisesti juuri sopivaan aikaan. Sivullakäveleminen onnistuu sekin, kun on nameja ja naksutin mukana. Namit-naksutin-remmi -yhdistelmä tosin on kovin vaivalloinen, etenkin kun tyypille on toistaiseksi siunaantunut 31-33 (mittaajasta ja mittaustilanteesta riippuen) senttiä (säkä)korkeutta.

Yllättäen seiso-käsky on osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi sekä koiralle että omistajalle. Eihän sen kovin helppoa oleta olevankaan, kun pienestä asti on käsketty istua ja mennä maahan. Tässäkin edetään, pikkuhiljaa, tosin käskyä ei olla vielä seisomiseen saatu liitettyä.

Poju on ilmeisesti pääsyt salakavalasti viriiliytymään, sillä toisten koirien kohtaaminen muistuttaa aika ajoin sirkusta. Useimmiten selvitään ilman haukkumista ja yletöntä kohkaamista, mutta yllättäen näköpiiriin ilmestyvät koirat saavat K:n riehaantumaan. Saan kuitenkin näissä tilanteissa jotakuinkin tyypin rauhoittumaan, jopa istumaan, eli korvat eivät aivan täysin katoa. Itse kohtaamiset ovat aina rauhallisia, eivät siis missään määrin vihaisia tai aggressiivisia, mutta kun olis vaan niin kauheen kiva päästä ton luo jos se vaikka leikkis mun kanssa! Lenkeillä Konnalla on tapana hieman vetää, mutta se pysyy kurissa melko hyvin odota-käskyllä tai pysähtymisillä. Riippuu tietysti aivan täysin päivästä ja K:n vireystasosta.
Tuo innostusefekti ei siis toistu tiloissa, joissa on useampi koira samanaikaisesti, kuten koirapuistoissa, eikä kytkettynä samassa tilassa toisten koirien kanssa. Silloin K osaa olla nätisti. Ainoastaan lenkeillä ja pissatuksilla toiset koirat saavat K:n syttymään.

Tarkoituksena on ollut tutustua kosketuskeppiin jo aiemmin, joten viimelauantaisen luennon lyhyt esittely kosketuskepistä tuli juuri oikeaan saumaan. Ajattelin seuraavaksi koulutusvälineeksi käydä hakemassa Mustista ja Mirristä naksuttimella varustetun kepin. Huomenna alkavaa kurssia (jota muuten odotan innolla!) ajatellen remmi-keppi-naksutin-namit -yhdistelmä kun on vielä haastavamman kuuloinen kuin yllä mainittu namit-naksutin-remmi.

P.S. Juuri kun pääsin sanomasta, niin päästiin päivityksen jälkeisellä iltapissatuksella jopa kahdesta koirasta puhtaasti ohi naksuttimen ja namien avulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti