Konnan korvat tuntuvat elävän omaa elämäänsä. Mitä hurjempi vauhti, sen korkeammalle korvat nousevat. Selasin juuri vanhoja kuvia K:sta, ja korvat ovat todistetusti joskus olleet ihan nätisti.
K oppi tällä viikolla peruuttamaan. Ei mikään maailman hyödyllisin taito, mutta koska tyyppi oli alkuviikosta liekeissä, niin keksin ruveta naksuttelemaan peruuttamista kun sitä kerran osasi tarjota. Peruuta-käskysanan liittäminenkin onnistui varsin nopeasti. Sillä ei ole tässä vaiheessa merkitystä, peruuttaako ryömimällä, seisten vai pylly pystyssä (niinkuin yleisimmin), kunhan tajuaa mennä taaksepäin! Peruuttaminen sai tänään aikaan melkoiset naurunremakat vierailta, eli kai tällä käskyllä on puhtaasti pelkkää viihdearvoa. Pääasia, että aina välillä opetellaan uusia juttuja ja että tyyppi pääsee käyttämään päätään.
(Muistaisinkohan ensi viikolla ottaa kameran mukaan uloskin? Viimeisimpien päivitysten perusteella näyttää siltä, että me ollaan lukittauduttu neljän seinän sisälle...)
Hih, Hippu-äiteellä oli suht samanikäisenä myös varsin lennokkaat dumboilija-korvat, mutta kyllä ne siitä sitten asettuivat oikein nätisti:).
VastaaPoistaTerkkuja!
Voi toista miten on söötti korvat pystyssä :D
VastaaPoistaMein pojalla vaan on nurinperin puolet ajasta, vähintään toinen korva :)
Mä ehdin kesällä jo pohtia josko toinen korva nousisi kokonaan pystyyn, mutta Jaana takoi järkeä päähän, korvat tosiaan elävät täysin omaa elämäänsä... Kyllä ne varmasti tuosta vielä johonkin kohtaan fiksusti asettuvat, mutta pääasia että niillä kuulee ja etteivät ne hidasta vauhtia. (;
VastaaPoista