19. kesäkuuta 2011

Voi kurjuus ja ihanuus

Vesi on Konnan mielestä mahdottoman kiva elementti. Esimerkiksi vesikupissa on kiva polskutella ja aikaisemmin mainittu uiminen on jännittävää. Kylpyhuoneessa vesi on kivaa niin kauan, kunnes K huomaa olevansa itse märkä muualta kuin tassuista. Ja hyi, mitä ihmeen mömmöä toi tyyppi oikein mun turkkiin laittaa!

Tänään pentu siis koki ensimmäisen pesunsa hellävaraisella pentushampoolla. Ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ollut (lue=ei huutanut, ollut kauhuissaan eikä yrittänyt väkipakolla paeta tilanteesta) eli voiton puolelle jäätiin. Pesun ja kuivauksen jälkeen toki oli kylmä ja selkeästi ketutti (kääriytyi sohvalle pieneksi keräksi ja ihmetteli turkkiaan), mutta nopeasti sekin unohtui.

Liekö äärimmäinen energisyys ja emännänärsytys johtuvan siivous- ja pyykkihuoltopäivästä vai siitä, että isäntä on ollut enemmän poissa kotoa, on pentu kiristänyt tänään sekä kissojen että minun hermoja. Energiaa on riittänyt niin vessan roskiksen kaivamiseen, johtojen pureskeluun kuin päättömään juoksemiseen ympäri asuntoa. Osaltaan tuo iltapäivästä saakka valloillaan ollut koiranilma on varmasti turhauttanut (sekä minua että koiraa), kun pihalle nyt ei varsinaisesti viitsi tarkoituksellisesti jäädä kastumaan. Pienempi meistä pistää heti tärinävaihteen päälle, kun pissat on tehty.

Pennun tulon myötä kärsivällisyyteni on viimeisenä parina viikkona saanut uusia ulottuvuuksia. Huomaan olevani jonkin verran tyynempi kuin aikaisemmin ja kärsivällisyyteni on tuntunut kasvavan. On muuten myös mahtavaa vihdoin aistia itsekin, kuinka koira havainnoi pienetkin mielentilan muutokset - remmin vastakkaisessa päässä on taatusti raivostuttava pikkurähjä kun väsyttää tai kiukuttaa. Ihanina päivinä pentu taas käyttäytyy kuin unelma. Onneksi suurin osa yhteisestä ajasta on ollut jälkimmäistä.

Saatiin hyviä vinkkejä ihanalta kasvattajalta Jaanalta siihen, kuinka kieltää kissapainit ja toistaiseksi on tuntunut toimivan hyvin. Näillä eväillä siis uuteen viikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti