Peti potilaalle

Riipaisin hetki sitten kasaan Konnalle pedin käyttämättömäksi jääneestä trikookuteesta. Tuli hyvä, vaikka alemmassa kuvassa näyttääkin siltä, että pedin tarkoitus on vielä aavistuksen epäselvä... Kyllä se jo kävi tekemässä pesän tuohon, siirsi tosin keltaisen peiton puoliksi ulos pediltä ja muotoili sen tyynyksi patjan sijasta. Taidan tehdä uuden pedin harmaasta kuteesta jossakin vaiheessa, sillä musta on omiaan näyttämään kaiken valkoisen karvan tuplana.

Viime viikonloppuna jouduin toteamaan, että Konnalla on nenäpunkkeja (oireet olivat selvät ja niitä on ollut lähipiirin koirissa) ja maanantaina saatiin, erinomaisella palvelulla, lääkkeet nopeasti kotiin ja ensimmäinen nappi juuston mukana kurkusta alas. Kuluneen viikon ja sitä edeltäneet muutamat päivät köhimistä, käänteistä yskimistä, nenän nuolemista ja pään ravistelua ovat vieneet voimia ja K on ollut selkeästi apeampi normaaliin verrattuna. Uskon kyllä, että suurin osa apeudesta on lääkkeen syytä, sillä se tuntuu kaikesta päätellen aika voimakkaalta myrkyltä. Sitä pitäisi napsia nyt vielä kolmen viikon ajan, onneksi vain kerran viikossa. Toivottavasti oireiden kokonaan kaikottua myös virkeystaso palautuu ennalleen. Nyt on jo selkeästi oireet jo tasaantuneet kun alkuviikosta kaikki lenkit olivat alusta loppuun saakka räkimistä ja niiskuttelua.

Käänteinen yskiminen (jos joku onnekas ei tiedä, niin tämän voi lukea) on muuten yksi inhottavimmista asioista, joita olen joutunut todistamaan. Konnalla se on sellaista erittäin nopeatahtista (nopeampaa kuin linkin takana löytyvä video mopsin yskimisestä mutta kuulostaa täsmälleen samalta) ja se ainakin sitä pitkään seurailtuani tuntuu hallitsemattomalta, jopa tukehtumisenomaiselta. Sitä en ole onneksi nyt muutamaan päivään kuullut, toivotaan etten kuulekaan. Samaa se teki viime talvena kennelyskän aikoihin, johtuu luullakseni molemmissa tapauksissa ylähengitysteiden ärsytyksestä (joko siis limasta tai punkeista tai molemmista).

Loppuviikosta virkeyttä on riittänyt jo lyhyisiin treenijaksoihin. Eilen, kun veljeni oli meillä kylässä, Konna pääsi näyttämään välähdyksen erinomaisesta päättelykyvystään. Veljeni, tapansa mukaisesti, heilutteli puhuessaan kädessään puista noutokapulaa (yleensä siis mitä tahansa esinettä), joka tipahti hänen kädestään maahan. Konna oli heti kolahduksen kuultuaan paikalla, nosti kapulan ylös ja odotti saavansa namipalkan. Kun palkkaa ei veljeltä tullut, se tipautti sen, nosti uudestaan ja odotti palkkaa, tipautti ja nosti uudelleen. Tällä välillä kävin hakemassa jääkaapilta namia ja palkkasin seuraavasta onnistuneesta suorituksesta (nosto+pitäminen).

Me nimittäin ei vielä(kään) olla treenattu kapulan nostamista maasta, ainoastaan sen ottamista kädestä ja pitämistä suussa. Tuo maasta nosto+pitäminen oli siis vallan uutta. Hittolainen, se pitää mua varmaan ihan tyhmänä, kun en ole tajunnut vaatia siltä vielä enempää. Pieni juttuhan tuo on, mutta edistystä siksi, etten ole missään vaiheessa harjoitellut sen kanssa tuollaisen (jonkin muun kuin leikki-)funktion omaavan esineen nostoa maasta. Juuri tuo on sitä, mistä Päivi edellisellä tunnilla puhui kun kehotti rohkaisemaan koiraa keksimään asioita itse. Nyt kun se vielä yhdisti kaksi asiaa noin hienosti yhteen, ai että.