9. marraskuuta 2012

Isojen kysymysten äärellä

Sain seuraavan Marilta haasteen:

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”


1. Onko koirallasi tiukka kuri vai onko sillä samat tai lähes samat oikeudet kuin muillakin perheenjäsenillä?
On rajat siihen asti, kun itse koetaan tarpeelliseksi. En puhuisi, että oikeudet ovat samanlaiset kuin muilla perheenjäsenillä, sillä koen meidän ihmisten kuitenkin hallitsevan arkea (sama koskee kissoja). Eivätkä eläimet edes osaa ajatella omia oikeuksiaan samalla tavalla kuin ihmiset. Kissojen jahtaaminen on kiellettyä, pikkuvessaan (kissojen valtakunta) meneminen on kiellettyä, poistuminen ovesta on kiellettyä ilman lupaa (takapihalle tai rappukäytävään), ruokaa odotetaan kunnes annetaan lupa syödä ym. Sen sijaan sohvalle saa tulla ja jalkopäässä sängyssä saa nukkua. Jostain näkökulmasta saatetaan olla lepsuja, jostain tiukkoja.

2. Puetko koirasi vaatteisiin? Jos puet niin miksi?
Puen, talvisin ja vaihtelevasti vesi- ja räntäsateella. Muistan joitakin vuosia sitten sanoneeni, etten hanki koiraa, jota täytyy pukea. Pihakoira on kuitenkin muuten ympäri vuoden varsin säänkestävä, joten takin päälle laittaminen on hyvin pieni vaiva. Lähinnä siksi, että K:n olisi miellyttävämpi ulkoilla sateessa ja pakkasilla, eron huomaa heti. Talvitakki laitetaan päälle tuuliolosuhteista riippuen varmaan -5 ja -10 asteen paikkeilla.

3. Talutushihna vai flexi? Miksi?
Talutushihna, ehdottomasti. Hihnan kautta koiran on helpompi tulkita mitä toisessa päässä tapahtuu. Koiran hallinta on helpompaa, esim. fleksin narusta on vaikeampi tarttua kiinni jos tulisi tarve saada koira nopeasti lähemmäs itseä, myös siksi että jos ei ehdi reagoimaan tarpeeksi nopeasti ja koira lähtisi jonkin pieneläimen perään, fleksi irtoaa helpommin kädestä jne.

Olen taluttanut hihnassa paria normaalisti fleksitalutettavaa koiraa ja alku on aina kaoottista, kun ne rupeavat hihnassa "vetämään", eli siis kulkemaan samalla tavalla kuin fleksissä remmi jatkuvasti tiukalla. Hihnan avulla saa aina fleksissä kulkeneen koiran hyvin nopeasti kuuntelemaan ja tunnustelemaan enemmän taluttajaa.

Jos hihnan huonoja puolia miettii, niin ehkä se, että oman olotilan nyanssit välittyvät sen kautta koiralle aivan äärettömän helposti. Eli jos jännittää, koira tuntee sen hihnan kautta. Toisaalta sen avulla voi myös kertoa, että kaikki on hyvin.

4. Jos ostat kaupasta itsellesi herkkuja, ostatko niitä tasapuolisuuden nimissä myös koirallesi?
En. Minä herkuttelen, koska minä voin, koira herkuttelee siksi, koska sitä ruokkiva taho mahdollistaa sen. Koira ei tarvitse herkkuja, ei myöskään ihminen, mutta minä voin tehdä sen valinnan tiedostamalla siihen liittyvät "riskit". Keskustelimme Lauran kanssa juuri tällä viikolla siitä, miten koira ei ole valinnut minua vaan minä olen valinnut sen, joten velvollisuuteni on tarjota sille parasta mahdollista ruokaa. Keskustelu alkoi teemalla "syön huonompaa ruokaa kuin koirani".

Konna saa muutenkin hyvin vähän mitään ylimääräisiä herkkua. Ainoa "herkku" ovat nakit, jota käytän treenatessa, mutta niiden syöminen on aina pois ns. normaaliravinnosta. Lasken nykyään oikeastaan jo ihan normaaliin ravintoon kuuluvaksi aamulla ennen töihin tai kouluunlähtöä annettavan kongin (yleensä kalkkunaa tai sikanautaa) tai namipallon ja satunnaiset rouhetikut.

5. Mitä epäkoiramaista harrastat koirasi kanssa?
En oikeastaan keksi muuta, kuin saunomisen. Ja ylipäätään Konna haluaa olla kaikessa mukana, se tuijottelee  tarkkaavaisesti usein kun esim. ripustan pyykkiä kuivumaan. Samalla tavalla kun meidän pikkuinen Hunni-kissa katselee aamuisin vieressä kun meikkaan. Jos jotain epäkoiramaista keksin, niin Konna söisi mielellään sitrushedelmiä, banaania ja vihanneksia.

6. Mistä asiasta olet koirassasi erityisen ylpeä?
Pakko sanoa, että sen perusiloisesta luonteesta. Muutamaan kertaan koirapuistoissa kuullut "se ei oo koskaan aikasemmin leikkinyt täällä kenenkään muun kanssa!" ja "se on aina aikaisemmin ollu niin arka ettei uskalla leikkiä" ovat tuntuneet erityisen hyvältä. Silloin olen tuntenut suurta ylpeyttä, kun se tajuaa asioita itse ja on innoissaan, kun oppii uutta. Ja siitä, etten kokemattomana koiranomistajana (Konna on ensimmäinen koirani) ole ainakaan aivan täysin sitä pilannut.

7. Onko koiraharrastus sinulle välineurheilua?
Ei. Jossain vaiheessa olin jopa aavistuksen murheissani siitä, miten kovin kilpavarustellulta tietyissä ympyröissä koiraharrastaminen tuntui. Se jopa vei intoani harrastaa. Nykyään osaan jo tarvittaessa sivuuttaa aiheen kokonaan, enkä kohtaakaan sitä enää niin paljoa, kun olen löytänyt meille täydellisen treeniporukan ja ohjaajan.

Edelleen aina välillä tuntuu, ihan lähtökohtaisesti koko koiramaailma (ei pelkästään harrastusten ympärillä) kaikenkarvaisine koirakkoineen siltä, että koiria vertaillaan toisiinsa ja yritetään keksiä toisista koirista huonoja puolia, jotta oma koira tuntuisi jotenkin, en tiedä, tärkeämmältä?

Tärkeämpää on mielestäni muistaa se, että varusteet ja välineet ovat vain meidän ihmisten hömpötystä (toki osa on hyödyllisiä, mutta onko sillä merkillä niin väliä?), koirat eivät kilpaile keskenään siitä, kenellä on hienoin jokin, tai siitä, kenellä on eniten koiraurheiluvaatteisiin puettu omistaja. Jos nyt puhutaan ihan normaalista arjesta, on hyvin luonnollista, että omistajansa mielestä oma koira on se maailman paras ja ihanin, joten miksi sellaisista asioista pitäisi kilpailla?

8. Puhutko koirastasi usein sellaiseen sävyyn, että vastapuoli luulee sinun puhuvan lapsestasi?
En. Puhuessani Konnasta puhun siitä tai tosta tai (mun) koirasta. Jos puhun itsestäni koiranomistajana, olen juurikin koiranomistaja tai emäntä. Konnalla on muutamia hellittelynimiä, mutta niitä käytetään vain suljettujen ovien takana. En ole mamma eikä A ole iskä, enkä puhuttele niin myöskään muita koiranomistajia.

9. Tuntuuko sinusta joskus, että koirasi ei ole koira vaan joku muu ötökkä?
Hehhee, ei oikeastaan. Joskus se muistuttaa kissaa, kun elää kahden sellaisen kanssa.

10. Keikuttaako koirasi päätään, kun juttelet sille? Miltä se sinusta tuntuu tai mitä ajattelet siitä?
Keikuttaa, tosin hyvin satunnaisesti. Olen ymmärtänyt, että keikuttaminen liittyy kuulemiseen ja tarkkaavaisuuteen.

11. Kolme adjektiivia, jotka kuvaavat parhaiten koiraasi.
Iloinen, reipas, sopeutuva.

Valitettavasti rikon heti haasteen sääntöjä ja haastan vain Lauran vastaamaan kysymyksiin. En myöskään keksi uusia kysymyksiä, sillä Marin kysymykset olivat mielestäni hyvin tärkeitä pohdittavaksi!

3 kommenttia:

  1. Olipas mukavaa luettavaa Annika, nuo sinun vastauksesi...niistä tosiaan heijastuu kivalla tavalla a) että koira on sinulle KOIRA b) että olet koirasi pomo c)varsinkin kohta 8. itseäni välillä hämmästyttää suuresti, kun ihmiset puhuessaan koirasta käyttävät sanaa HÄN ja ihmisistä keskusteltaessa sanaa SE !! No, itseltäänkin joskus ehkä lipsahtelee=) en ole täydellinen, vaan aika kaukana siitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jaana! Oli kyllä itsellekin hyvä pohtia näitä kysymyksiä ja pukea ajatukset sanoiksi. Ja kyllä varmasti mullakin välillä lipsahtaa, mutta ehkä on kuitenkin hyvä merkki, että jos vastaantulevat koiranulkoiluttajat kysyy, että "onko hän uros vai narttu?", niin se kuulostaa omaan korvaan kamalalta. Silloin pitää aina vastata "SE on uros." ;)

      Poista
    2. Juuri näin teen minäkin jatkuvasti, vastaan vaan koreasti että se on sitä tai tätä, enkä mielestäni aliarvioi näitä pikkuotuksia laisinkaan; ne on mulle hyvin tärkeitä, vaikkeivät ihmisiä olekaan! Samaan pyrin kun näitä omia juttujani blogilleni kirjoittelen...Hauskaa viikonloppua teille kaikille!

      Poista