"Se käsi meni taas taakse." "No voi hitto." - - "KÄSI!" "No hemmetti!"

Otsikko on ote keskustelusta viime sunnuntailta, se aukeaa myöhemmin tekstissä.

Olen unohtanut ihan kokonaan kertoa, että meillä on uusi treeniporukka! Tai ei uusi muuten, kuin että ei olla treenattu yhdessä aikaisemmin. Täälläkin monesti mainittu Laura ja hänen ystävänsä (kaikki koirat näkyvät täällä) järkkäsivät meille kolmelle koirakolle yksityistunteja Päivi Romppaiselta, joka on kirjoittanut Hyvä koira kotiin -teoksen ja toimittanut Tommy Wirenin Onnistu koirasi koulutuksessa -kirjan (en ole itse lukenut kumpaakaan vielä).

Tunnit alkoivat viime sunnuntaina ja jäin kihertelemään ilosta tunnin jälkeen. Lähinnä siksi, että kun loppukesän ja alkusyksyn olen keskittynyt oman itseni korjaamiseen ja niihin viesteihin, joita Konnalle minusta eri tilanteissa välittyy, aloitettiin Päivin kanssa poistamalla maneereita (selkeästi siis jatkokoulutus tunnetilojen jälkeen!). Niitä pieniä yksityiskohtia omassa tekemisessä jotka ovat koiralle vihjeitä tietynlaisesta toiminnasta.

Yksi esimerkki siitä, mihin sunnuntaina keskityttiin. Konna aina välillä seuratessa edistää. Palkkaa selvästä edistämisestä ei saa, mutta olen varmasti meidän yhteiselon aikana palkannut sitä väärässä kohdassa. Edellisellä TOKO-kurssilla ei saatu edistämisestä mitään kommenttia, joten hyvä että se nyt tässä vaiheessa tuli esiin.

Ja sitten huomattiin, että seuratessa vien AINA remmikäteni selän taakse takakautta. Siis ihan aina. Heti kun remmikäsi roikkui sivulla ja remmi edessä, edistäminen jäi. Ja minä kun en edes tiennyt, että se käsi sinne taakse aina livahtaa! Ja livahtihan se, harjoituksissakin, silloin kun keskittyminen herpaantui.

Yksi, nyt jälkikäteen hyvin oleelliselta tuntuva juttu, joka minulta on jäänyt liian usein tekemättä, on tilanteen kuvitteleminen päässä ennen tekemistä. Auttaa keskittymään ja helpottaa huomattavasti suoritusta, kun on jo "tehnyt sen" ajatuksissaan. Meni paremmin kuin pitkään aikaan ja hitsit, on ylipäätään ihan mielettömän kiva nähdä muidenkin tyttöjen ja heidän koiriensa edistyminen. On kutina, että tämän syksyn aikana meillä tulee olemaan kivaa! Tunteja on nyt koko loppusyksyn ajan joka toinen sunnuntai, tarvittaessa useammin jos sellaisia tilanteita tulee. Päivi vaikutti tosi mukavalta tyypiltä ja kartoitti laajasti kaikkien taustat ja toimintamallit, joita sitten tarvittaessa lähdetään hiomaan tai korjailemaan.

Jotain se vissiin yritti jutella kun on suu auki.

Vielä yksi, oikeastaan noihin tunnetiloihin liittyvä huomio: en ole kuullut toisille koirille haukkumista moneen viikkoon! Kiinnostusta ohikulkeviin koiriin edelleen löytyy, mutta sellainen liiallinen kohkaaminen ja häsellys on jäänyt, kuten myös se haukkuminen. Vähänhän tuo edelleen innostuu toisista koirista, mutta se ei ole enää sellaista joka suuntaan vipeltämistä kuin ennen.

Sen sijaan tänään Konna kyllä sai vipeltää ihan luvan kanssa kaikkiin ilmansuuntiin. Ulkoilutin taas pitkästä aikaa myös kameraa ja tänään mentiin niin lujaa, kuin kuvista näkyy. Onnistuneiden kuvien (kuten toinen kuva) lisäksi lähes parasta on epäonnistuneet kuvat, joissa koira on jopa ehkä enemmän itsensä näköinen kuin muissa. Kuten esimerkiksi tuossa yllä. Ihana ilma, ihana päivä!