Kuulumisia

12-viikkoa tuli täyteen maanantaina ja se tarkoitti myös ensimmäistä rokotusta. Eläinlääkäri oli maailman paras (niin kuin kaikki muutkin rapsuttavat tai juttelevat ihmiset) ja rokotus onnistui kirjaimellisesti salamannopeasti ilman minkäänlaista reaktiota, koska sulla on jotain superhyvää ja mä haluun sen nyt, onks tää ok jos mä tuijotan sua tälleen?

Painoa oli maanantaihin mennessä kertynyt 3,1 kiloa, napatyrä oli pienen hakemisen jälkeen tunnettavissa mutta ei millään tavalla toimenpiteitä vaativa ja kivekset olivat molemmat, edelleen, tallella. Valtakunnassa siis kaikki hyvin! Ruokahalu on korkea ja kissojen härnääminen ei ole enää niin suuri ongelma kuin joitakin viikkoja takaperin.

Ollaan taas sunnuntaihin saakka eläintarhan kanssa kotona ilman isäntää, joka todennäköisesti nostaa tälläkin hetkellä kuhaa veneeseen. Parina iltana ollaan käyty pitkällä lenkillä nyt kun ilmat ovat taas vähän viilenneet ja tänään tutkittiin uutta löytyä, pientä lähimetsikköä. Toistaiseksi K pysyttelee lähellä ja tulee luokse aina kutsusta. Murrosikää ja kokonaisvaltaista rohkaistumista odotellessa.

Tänään lenkin lopulla tavattiin pari haukkuherkkää chihuahuaa. K oli rauhallisen innoissaan lähestymässä koiria, jotka aloittivat räksyttämisen (myös minut) yllättäen. K säikähti niin, että pomppasi kukkapenkin suojaan ulisemaan. Loppulenkki menikin K:n osalta enemmän ja vähemmän ihmisiä, fillareita ja koiria karttaen. Normaalisti poju on utelias toisia koiria kohtaan, etenkin isot koirat on hurjan mielenkiintoisia. 

Poju ei juuri koskaan hauku, paitsi kissoja komentaessaan. Ja silloin kun emäntä ja isäntä on tylsiä ja vaikeita. Toisille koirille haukutaan vähän, varsinkin kun leikki loppuu K:n mielestä liian aikaisin. Sitäkin yritetään kitkeä pois, pikkuhiljaa. Koirapuistoon ei olla vielä ehditty, mutta lauantaina suunnataan Rajasaareen.

Viikot ovat kuluneet nopeasti. Vai mitä sanotte? Yllä K puoli tuntia sitten, alla muutama päivä kotiutumisen jälkeen kesäkuun alussa.