Pentuterapiaa

Kävin eilen Maikin luona moikkaamassa Konnan ja Rondan pentuja, eli Pihapolun H-pentuetta. Pennut ovat piirun vajaa viisiviikkoisia, ja melkoisia sydäntenmurskaajia! Sain valtavan annoksen pentuterapiaa, kun kaikki neljä nukahtivat syliini leikin päätteeksi.

Oikein reippailta tyypeiltä vaikuttivat kaikki neljä. Mikäli saamme A:n kanssa aikataulut yksiin, mennään uudemman kerran käymään vielä ennen kuin pennut lähtevät maailmalle. Silloin vauhtia ja vaarallisia tilanteita onkin jo huomattavasti enemmän..

Kevät

Hei vaan! Meidän vuosi 2015 on alkanut yhtä vauhdikkaasti kuin mitä 2014 päättyi. Pääpiirteittäin mielessä on kaksi ihastuttavaa asiaa, nimittäin Konna astui heti vuoden ensimmäisinä päivinä ihanan Rondan (Pihapolun Estelle, neljä pentua syntyi viime viikolla: Maikin kirjoittama synnytyskertomus löytyy täältä), ja me ostamme maanantaina talon! Pääsemme jo heti tämän kuun lopussa karistamaan kerrostaloasumisen pölyt harteiltamme pikaisen remonttirykäyksen jälkeen.

Tältä keväältä siis erityisesti odotan sitä, että pääsen silittelemään pentuja Maikin luokse, ja että saamme tulevan kodin pihan aidattua ja koiraystävälliseksi.

Ihanaa kevättä!

Heinäkuun kuvia ja ajatuksia yhteiselosta

Kuva: Laura Kauppinen.

Kuva: Laura Kauppinen.

Kuvakuulumisia heinäkuulta, kuvissa mukana tuttuun tapaan Fram ja Konsta.

Kaikki on hyvin, ja elämä on asettunut uomiina oikein mainiosti. Meillä on kotona tätä nykyä rauhallinen mutta hyväntahtoisella tavalla innokas pihakoira, josta huokuu aikuisuuden kynnyksellä sellainen, miten sitä nyt osaisi kuvailla, viisaus tai levollisuus. Enää ei ole tarpeen hötkyillä oikein mistään, toisten koirien ohitukset sujuvat erinomaisesti ilman ähinöitä (paitsi nyt kun sanon tästä ääneen, niin jotain tietysti tapahtuu) ja halu tehdä asioita yhdessä on voimakas. Ei se mikään sohvaperuna vieläkään ole, mutta sellainen ylimääräinen koheltaminen on laantunut. Tätä se aikuisuus kai on!

Laura sen mulle viisaasti sanoiksi puki tässä muutama kuukausi takaperin, että Konna voisi olla sellainen koira, joka tarvitsee minulta paljon verbaalista palautetta tekemisistään. Ja niinhän se tottavie onkin. Tietyissä jutuissa sille siis riittää palkaksi puhtaasti se, että kehun sitä. Miten mahtava oli tajuta se! Se kuuntelee minua muutenkin todella paljon, ja tulkitsee äänestäni monia eri asioita. Aistii myös välittömästi sen, jos olen ärtynyt tai pahalla tuulella, mitä yritänkin nyt kovasti kitkeä itsestäni pois, ihan vaan jo omankin mielenterveyteni vuoksi.

Konnasta on muuten kuoriutunut myös aivan superhyvä tyyppi lasten kaveriksi! Vietetään paljon aikaa kummipojan perheen luona, ja A:n toisen siskon lapsien kanssa (usein myös yhdessä, 3-4 lapsen läsnäollessa). En edelleenkään jättäisi sitä yksin lasten kanssa pitkiksi ajoiksi ilman valvontaa (niin kuin en mitään muutakaan koiraa), mutta yhteiselo sujuu todella vaivattomasti. Kummipoikamme kanssa Konnalla on sanaton sopimus, ja ne touhuavat yhdessä, kaivelevat kuoppia takapihalla ja juoksentelevat pitkin pihaa.

Olin unohtanut raportoida myös näyttelykurssista, josta kirjoitin aikaisemmin tänä vuonna. Kurssi meni oikein mainiosti (vähän aihetta sivusinkin täällä), jopa niin hyvin, että ajattelin osallistua kurssille uudemman kerran nyt syksyllä.

Lyhyestä virsi kaunis, olen aivan äärimmäisen onnellinen siitä, että meillä on Konna. Siinä missä olen joissakin asioissa sen kanssa onnistunut, olen myös tehnyt ihan valtavasti virheitä, mutta Konna on toistaiseksi antanut ne kerta kerran jälkeen anteeksi, ja oppinut uusia toimintamalleja niiden vakiintuneidenkin tilalle. Virheitä tulen jatkossakin tekemään, mutta tätä nykyä pystyn tulkitsemaan niitä suoraan koirasta paremmin kuin aiemmin. Konnan kohdalla jämptiys ja johdonmukaisuus yhdistettynä positiiviseen vahvistamiseen erityisesti harrastuksiin liittyvissä asioissa on toiminut tähän mennessä parhaiten. Se on kuitenkin siinä määrin pehmeä, että vahvalla dominoinnilla tai alistamisella se sulkeutuu ja muuttuu passiiviseksi (tämä on tullut koetuksi erilaisissa tilanteissa ihmisen kanssa, joka käyttää koulutuksessa hyvin erilaisia metodeja kuin minä). Kyllä minä sitä silti ohjailen, muun muassa murahtelemalla ja ärähtelemällä, jolloin uskoo kerrasta (ei siis elä aivan pellossa, hehhee).

Ja oikeastaan, minun mielestäni sillä ei ole kovin kummoista merkitystä, mitä keinoa kukin ihminen omalle koiralleen käyttää, jos se toimii sekä ohjaajalle että koiralle ilman vahinkoja. Mä tykkään tästä, jotkut toiset voi tykätä jostakin muusta! Tärkeintä kuitenkin on, että arki pysyy hallussa, ja kaikilla on lajille ominaisella tavalla hyvä olla. Mä vedän jätskiä ja koira tekee koiramaisia asioista.

Konna nyt

Konna pari viikkoa yli kolme vuotta. Kuvan otti Laura.

Tässä tuore rakennekuva Konnasta tältä päivältä, kuvasta iso kiitos Lauralle. Seisomiseen on saatu varmuutta näyttelykurssilta, joka on muutenkin edennyt mainiosti käsittelyineen kaikkineen. Seisomisen vahvistamiseen otettiin pitkästä aikaa naksutin käyttöön, ja onkin ollut mahtava huomata, kuinka naksuttimesta saa lisää virtaa koiraankin.

Alla vertailun vuoksi seisontakuva elokuulta 2012, Konnan ollessa vuoden ja neljän kuukauden ikäinen.