Ekat ohjatut TOKO-treenit ja kuvia Luopioisista

Jee, seisomakuva!

Keskiviikkona oltiin ensimmäistä kertaa toko-treeneissä, joista viime viikolla mainitsin. Kyseessä on siis möllitoko-kurssi, jossa treenataan koirakosta riippuen ALO- tai AVO-luokan liikkeitä. Tänään käytiin läpi seuraamista, paikallaanmakuuta ja luoksepäästävyyttä sekä lopussa saatiin neuvoja vielä liikkeestä paikallaanmakuuseen.

Konnan ja Framin bravuuri, vetoleikit.

No, meidän tuurille tyypillisesti kurssin muut koirakot ovat treenanneet näitä juttuja kisat mielessä, kun me ollaan siellä tekemässä yhdessä ja pitämässä hauskaa. Ollaan vähän niinkuin erityisoppilaita näihin muihin verrattuna - siinä missä Konna pysyy paikallaanmakuussa ehkä max. 15 sekuntia, kääpiösnautseri ja saksanpaimenkoira vetivät täydelliset voittaja-luokan paikallaanmakuut.. Eikä siinä mitään, Konnasta ja meikäläisestä on myös niille hyvää häiriötreeniä, hehhe. Koska meillä on useamman koiran häiriöt jääneet kaikin puolin aika minimiin, aion ottaa kurssista kaiken mahdollisen ilon ja hyödyn irti. Pienten alkukankeuksien jälkeen meillä oli tosi kivaa ja Konnakin tajusi jutun juonen ja oli lopun aikaa treeneistä taitava!

Herra päätti tiputtautua järveen leikin lomassa ja oli syvästi loukkaantunut, että joutui veteen tahtomattaan. Vaikka tätä ennen se juoksi pää kolmantena jalkana järvessä sekä frisbeen että kepin perässä.

Treenattiin ALO-luokan neljää ensimmäistä liikettä ja ohjaaja vinkkasi liikkeestä maahanmenoon muutaman kikan, joita treenata ensi kertaa varten. Paikallaanmakuuta joudutaan treenaamaan todennäköisesti hyvin pitkään. Hypin riemusta siinä vaiheessa, kun tuo suostuu olemaan kaksi minuuttia täysin aloillaan!

Perjantaina lähdettiin ajamaan Luopioisiin, jossa vietettiin ihana mökkiviikonloppu (viime elokuussa oltiin samalla mökillä). Mukana oli Framin lisäksi kaksi bichonia, joista toinen yllä. Tänään kotiin lähdön koittaessa valkoiset koirat eivät olleet enää niin valkoisia kuin lauantai-aamuna, jolloin yo. kuva on otettu.

Koska sunnuntai Luopioisissa oli kovin sateinen ja koirat tietysti olivat koko aamun ja päivän ulkona, automatkamme takaisin Keravalle oli kaikin puolin varsin trooppinen, sekä tuoksultaan että ilmankosteudeltaan.

Siivouspäivä

Silloin (kesäisin harvoin), kun satutaan olemaan viikonloppuna kotona, kaivetaan imurit, luutut ja mopit esiin. Viikolla ei yleensä ehditä siivota perusteellisesti, joten usein lauantai tai sunnuntai kuluu rättien ja pölyhuiskien kanssa. Konna ei yleensä välitä tuon taivaallista imurista ja tänään se oli erityisen kyllästynyt mölisevään vekottimeen.

"Lopettaisitko typerä ämmä sen imuris kanssa heilumisen? Heittelisit mulle mieluummin frisbeetä."

Tyyppi ei suostunut liikahtamaan maton päältä vaikka kuinka yritin sohia sitä imurinvarrella. Lopulta se siirtyi tuhahdellen sohvalle katsomaan Herra Pöllön kanssa olympia-nyrkkeilyä.

P.S. Siivouspäivään kuuluu myös eläintarhan huoltotoimenpideinhokkini numero yksi, nimittäin harjaaminen. Konnan mielestä taas parasta siivouspäivässä on juuri harjaamisen lopputuotteen, kissankarvakasojen, levitettäminen imuroidulle nukkamatolle.

Frisbeekoiran kesäkuulumisia!

Tovi jos toinen on vierähtänyt sitten edellisen päivityksen, joten ajattelin tehdä pienen katsauksen ihmis-koira-kissa-laumamme menneeseen kevääseen ja kesään. Tuoreimmat asiat ovat tietysti päällimäisenä mielessä, joten aloitetaan niillä. Kuvituksena kuvia kesän mökkireissuilta, mukana menossa ihana slk Lempo!

Kävin Konnan kanssa kouluttajalla, joka ohjaa meillä päin tokoa ja järjestää sekä pentu-, arkitottelevaisuus-, toko- että BH-kursseja. Pääasiallinen syy, miksi halusin kouluttajan oppiin, on ohitustilanteet, joissa meillä on parantamisen varaa. Konnan muu remmikäyttäytyminen on pääosin hanskassa, mutta vastaantulevat koirat tuppaavat edelleen kiinnostamaan liikaa (viimeksi kirjoitin, että remmissä rähjätään - nyt rähjäystä tai haukkumista ei ole pitkään aikaan ollut, mutta vetämistä kohti toisia koiria kyllä). Toinen tavoite on saada kouluttajalta vinkkejä nyansseihin, joita en itse tiedosta ja parantaa Konnan ja remmin toisessa päässä koheltavan tyypin välistä kommunikointia.

Yksi niistä harvoista hetkistä, kun molemmat ovat paikoillaan.

Saatiin heti alkuun kouluttajalta kehuja vahvasta seuraamisesta, joka onkin ollut meidän vahvin liike aina. Kontakti on pysyvä ja intensiivinen ja Konna tarjoaa sitä usein ja herkästi. Myös motivoinnista saatiin hyvää palautetta, tosin tuota ei juurikaan tarvitse motivoida, pelkkä nakin haju riittää..

Saatiin lisäksi neuvoja peruskäskyjen korjaamiseen. Treenatessa Konna on niin valmiudessa, että tarjoaa ihan mitä vaan, mistä voisi saada palkan, minkä takia olen itse palkannut Konnaa huonolla ajoituksella ja kiinnittämättä huomiota vääriin liikkeisiin. Korjausten seurauksena Konna kuuntelee huomattavasti tarkemmin ohjaajaa ja virheiden määrä on vähentynyt roimasti. Hyvä me!

Vertailun vuoksi, kuva viime syyskuulta linkin takana.

Kouluttaja seuraili hetken aikaa meidän lenkkikäyttäytymistä ja kehotti puhumaan Konnalle enemmän niissä tilanteissa, joissa olisi parantamisen varaa. Eihän koira tiedä, mitä se tekee väärin jos sille ei sitä kerrota. Esimerkiksi ohitustilanteissa sanallinen kommunikointi on aika minimaalista, ellei jopa olematonta, joten siihen kiinnitetään jatkossa huomiota enemmän. Enkä siis tarkoita sitä, että höpöttelen Konnalle niitä näitä koko lenkin ajan, mutta korjaan jos on korjattavaa ja kehun, jos on kehuttavaa.

Meitä oli samaan aikaan koulutuksessa kaksi koirakkoa ja toinen koira oli Konnalle oivaa häiriötä, sillä vuotias koiruus oli kova pitämään ääntä. Meidän häiriötreenit on jääneet aika minimiin tätä ennen, mutta hyvin tuntui K toimivan yhden koiran intensiivihäiriössä.
Sainkin tuon kerran jälkeen kouluttajalta kutsun tokon alkeisiin ja ensi viikosta alkaen siis ryhdytään treenaamaan toko-liikkeitä.

Rapatessa roiskuu!

Kesän ykkösharrastukset on selkeästi olleet uiminen ja frisbeenheitto. Ihmis-henkilökunnan työ- ja lomaolosuhteiden vuoksi ollaankin ravattu ahkerasti mökeillä, joten uima-olosuhteet ovat olleet potentiaaliset. Hankin pari päivää sitten kumisen koirafrisbeen, joka on kevyempi kuin aikaisemmin käytössä olleet isännän frisbee-golf-kiekot - juonittelenkin seuraavaksi opeteltavaksi liikkeeksi frisbeen nappaamisen ilmasta.

Uimamaisteri itse teossa.

Missattiin kasvattaja-Jaanan toukokuussa järjestämä kimppaterveystarkastus, joten käytiin nyt tiistaina kuvauttamassa lonkat ja tarkistuttamassa polvet. Polvista puhtaat 0/0, lonkkalausuntoa vielä odotellaan. Polvitulokset olivat jo eilen päivittyneet KoiraNetiin!

Koska henkilökunta on lomansa lusinut, ei mitään järin pitkiä lomareissuja ole enää tiedossa. Allekirjoittanut odottaa koulun alkamista ja opiskelijan aikatauluja, jotka antavat enemmän tilaa yhdessä tekemiselle. Yksi alkusyksyn tavoite, frisbeen ja tokon lisäksi on trimmata Konnan seisominen kuosiin, jos nyt vihdoin päästäisiin pyörähtämään vielä tämän vuoden puolella näyttelykentillä.

Blogin kanssa teen varmaan lähiaikoina joitakin muutoksia, mm. julkaisujärjestelmän kanssa. Osoite siis tulee todennäköisesti muuttumaan jossakin vaiheessa alkusyksyä, mutta infoan siitä myöhemmin! Varmaankin päivittelen tästä lähtien blogia taas aktiivisemmin, nyt kun meillä alkaa syksyä kohden olla taas jotakin kerrottavaa. Lopuksi muutama kuva muilta kesän reissuilta.

Toukokuussa, kun kesä oli vasta tuloillaan.

Kesäkuun alussa odoteltiin kalamiehiä takaisin järveltä.

Heinäkuussa naapurin pensaissa kykkivää mammaa piti vähän arvostella.

Lopuksi, terveisiä Hunni Attilalta!

Ajatuksia helmikuusta

Oho! Helmikuu meni ohi hujauksessa ja barf-päivityskin oli jäänyt pelkäksi luonnokseksi. Julkaisen sen myöhemmin, kunhan olen tarkistanut faktat kertaalleen (kirjoitin sen yli kuukausi sitten ... ).

Meidän helmikuu meni supernopeasti, käytiin muun muassa avaamassa mökkiKESÄ 2012 (luojan kiitos mökkitietä on tänä talvena aurattu, ja vielä ihan rantaan saakka) ja ollaan riehuttu paljon pihalla ja metsässä, koirakavereiden kanssa ja ilman. Pääsi K tutustumaan pienen pieneen kummipoikaankin, joka oli (Konnan mielestä) tosi kummallisen kuuloinen ja hajuinen. Oman pihan lumet alkavat pikkuhiljaa sulaa niin, että päästään varmaan parin viikon sisällä rakentelemaan verkkoviritelmiä koiran pitämiseksi aitojen sisäpuolella.


Olen viime aikoina useampaan otteeseen pohtinut elämää koiran kanssa ja aikaa ennen Konnaa ja tajunnut, kuinka paljon arki on rikastunut Konnan tulon myötä. En ole joutunut uhrautumaan oikeastaan millään tavalla (kuten jotkut ennen Konnan tuloa pelottelivat) enkä luopumaan muista tärkeistä asioista. Ihmisestä, omasta suhtautumisesta ja asennoitumisestahan siinä on kyse.Päinvastoin tunnen, että olen saanut elämääni hurjan määrän kaikkea uutta, ihanaa ja hämmentävää, kasvattavaa ja rohkaisevaa, niin tietoa, taitoa kuin virheistä oppimistakin. Olen suunnattoman onnellinen siitä, minkälainen paketti Konnasta on tähän päivään saakka kasvanut ja kerrassaan hämmästynyt siitä, kuinka olen osaltani ollut vaikuttamassa sen käyttäytymiseen, niin hyviin kuin niihin vähemmän hyviin puoliin.

Vähemmän miellyttäviin puoliin lasken minimaaliset ongelmat toisten koirien kohtaamisessa (pientä ärinää ja haukkumista, joka saadaan yleensä järkevästi katkottua kielloilla ja joka kohdistuu yleensä isompiin koiriin) ja viime viikkoina ilmestynyt arkuus pimeässä joitakin ihmisiä kohtaan (kuten hitaasti tai muuten oudosti kävelevät ihmiset, tummiin pukeutuvat ja huppupäiset ihmiset = tällä saattaa olla suora yhteys minun tiedostamatta muuttuvaan olotilaan ko. tilanteissa).Myös lapset, joiden liikkeet ovat ennalta-arvaamattomia, äkkinäisiä tai kovaäänisiä, saavat K:n ajoittain säikkymään. Missään nimessä kummassakaan tapauksessa K ei ole aggressiivinen, vaan selvästi enemmän tilanteen/ihmiset kiertävä kuin hyökkäävä. Muunlaista koviin ääniin tai paukahduksiin liittyvää arkuutta ei juurikaan ole eikä edellämainittua esiinny oikeastaan lainkaan valoisaan aikaan. Olen yrittänyt miettiä, mistä tuo pimeällä pelkääminen olisi voinut alkaa, mutten ole saanut palautettua mieleeni mitään yksittäisiä tapahtumia. Kotona suhtautuu vieraisiin ihmisiin kevyellä varauksella, ts. ei ole heti ensimmäisenä heittäytymässä rapsuteltavaksi, mutta hyvin lyhyen haistelu- ja tunnusteluajan jälkeen kapuaa mielellään kenen tahansa hellyydenosoitusten äärelle.


Miellyttäviä puolia onkin sitten ainakin tusinan verran enemmän! Etenkin kärsivällisyyden kanssa olemme tehneet töitä ja tilanne näyttää tällä hetkellä erittäin valoisalta. Siinä missä muutaman kuukauden ikäisenä tyyppi saattoi keuhkota suoraa päätä ovesta ulos, odottaa se nyt kiltisti asunnon sisäpuolella, käytävän tai takapihan ovi auki, kunnes saa luvan astua kynnyksen yli. Ruokaa, luita ja muita herkkuja ei ota ellei siihen anneta lupaa (tuli todistetuksi myös vieraan ihmisen kanssa, joka ei tajunnut miksei koira syöksykään lattialla olevan herkun kimppuun vaan tuijottaa nätisti silmiin). Erityisen iloinen olen siitä, kuinka sopeutuvainen K on. Meidän arkemme on pääsääntöisesti samalla tavalla rytmitetty töiden ja koulun johdosta, mutta muuttuva päivä- tai viikkorytmi ei tunnu K:ta stressaavan (enemmän totutteluvaikeuksia on ihmisellä). K ei myöskään syty enää niin nopeasti kuin aivan pentuna, ja jos joskus käykin ylikierroksilla, palautuu siitä varsin nopeasti. Muutama päivä putkeen vailla sen kummepaa riehumista ei vielä tee koirasta levotonta, kunhan varmistaa, että lenkit ovat tarpeeksi pitkiä ja että tyyppi pääsee sisällä käyttämään aivojaan.

Vallitsevat sääolosuhteet alkavat näyttää jo huomattavasti paremmilta, joten parin kuukauden sisälle on todennäköisesti tiedossa ohjattua koulutusta. Vielä en tarkalleen tiedä minkä lajin tai minkätyylisessä ohjauksessa mutta kaikki selviää minullekin aikanaan. Nyt nautin siitä, että K ei ole moneen viikkoon enää lyönyt jarruja pohjaan ulkona, koska enää ulkona ei ole kylmä!