Heinäkuun kuvia ja ajatuksia yhteiselosta

Kuva: Laura Kauppinen.

Kuva: Laura Kauppinen.

Kuvakuulumisia heinäkuulta, kuvissa mukana tuttuun tapaan Fram ja Konsta.

Kaikki on hyvin, ja elämä on asettunut uomiina oikein mainiosti. Meillä on kotona tätä nykyä rauhallinen mutta hyväntahtoisella tavalla innokas pihakoira, josta huokuu aikuisuuden kynnyksellä sellainen, miten sitä nyt osaisi kuvailla, viisaus tai levollisuus. Enää ei ole tarpeen hötkyillä oikein mistään, toisten koirien ohitukset sujuvat erinomaisesti ilman ähinöitä (paitsi nyt kun sanon tästä ääneen, niin jotain tietysti tapahtuu) ja halu tehdä asioita yhdessä on voimakas. Ei se mikään sohvaperuna vieläkään ole, mutta sellainen ylimääräinen koheltaminen on laantunut. Tätä se aikuisuus kai on!

Laura sen mulle viisaasti sanoiksi puki tässä muutama kuukausi takaperin, että Konna voisi olla sellainen koira, joka tarvitsee minulta paljon verbaalista palautetta tekemisistään. Ja niinhän se tottavie onkin. Tietyissä jutuissa sille siis riittää palkaksi puhtaasti se, että kehun sitä. Miten mahtava oli tajuta se! Se kuuntelee minua muutenkin todella paljon, ja tulkitsee äänestäni monia eri asioita. Aistii myös välittömästi sen, jos olen ärtynyt tai pahalla tuulella, mitä yritänkin nyt kovasti kitkeä itsestäni pois, ihan vaan jo omankin mielenterveyteni vuoksi.

Konnasta on muuten kuoriutunut myös aivan superhyvä tyyppi lasten kaveriksi! Vietetään paljon aikaa kummipojan perheen luona, ja A:n toisen siskon lapsien kanssa (usein myös yhdessä, 3-4 lapsen läsnäollessa). En edelleenkään jättäisi sitä yksin lasten kanssa pitkiksi ajoiksi ilman valvontaa (niin kuin en mitään muutakaan koiraa), mutta yhteiselo sujuu todella vaivattomasti. Kummipoikamme kanssa Konnalla on sanaton sopimus, ja ne touhuavat yhdessä, kaivelevat kuoppia takapihalla ja juoksentelevat pitkin pihaa.

Olin unohtanut raportoida myös näyttelykurssista, josta kirjoitin aikaisemmin tänä vuonna. Kurssi meni oikein mainiosti (vähän aihetta sivusinkin täällä), jopa niin hyvin, että ajattelin osallistua kurssille uudemman kerran nyt syksyllä.

Lyhyestä virsi kaunis, olen aivan äärimmäisen onnellinen siitä, että meillä on Konna. Siinä missä olen joissakin asioissa sen kanssa onnistunut, olen myös tehnyt ihan valtavasti virheitä, mutta Konna on toistaiseksi antanut ne kerta kerran jälkeen anteeksi, ja oppinut uusia toimintamalleja niiden vakiintuneidenkin tilalle. Virheitä tulen jatkossakin tekemään, mutta tätä nykyä pystyn tulkitsemaan niitä suoraan koirasta paremmin kuin aiemmin. Konnan kohdalla jämptiys ja johdonmukaisuus yhdistettynä positiiviseen vahvistamiseen erityisesti harrastuksiin liittyvissä asioissa on toiminut tähän mennessä parhaiten. Se on kuitenkin siinä määrin pehmeä, että vahvalla dominoinnilla tai alistamisella se sulkeutuu ja muuttuu passiiviseksi (tämä on tullut koetuksi erilaisissa tilanteissa ihmisen kanssa, joka käyttää koulutuksessa hyvin erilaisia metodeja kuin minä). Kyllä minä sitä silti ohjailen, muun muassa murahtelemalla ja ärähtelemällä, jolloin uskoo kerrasta (ei siis elä aivan pellossa, hehhee).

Ja oikeastaan, minun mielestäni sillä ei ole kovin kummoista merkitystä, mitä keinoa kukin ihminen omalle koiralleen käyttää, jos se toimii sekä ohjaajalle että koiralle ilman vahinkoja. Mä tykkään tästä, jotkut toiset voi tykätä jostakin muusta! Tärkeintä kuitenkin on, että arki pysyy hallussa, ja kaikilla on lajille ominaisella tavalla hyvä olla. Mä vedän jätskiä ja koira tekee koiramaisia asioista.

Konna nyt

Konna pari viikkoa yli kolme vuotta. Kuvan otti Laura.

Tässä tuore rakennekuva Konnasta tältä päivältä, kuvasta iso kiitos Lauralle. Seisomiseen on saatu varmuutta näyttelykurssilta, joka on muutenkin edennyt mainiosti käsittelyineen kaikkineen. Seisomisen vahvistamiseen otettiin pitkästä aikaa naksutin käyttöön, ja onkin ollut mahtava huomata, kuinka naksuttimesta saa lisää virtaa koiraankin.

Alla vertailun vuoksi seisontakuva elokuulta 2012, Konnan ollessa vuoden ja neljän kuukauden ikäinen.

Länsi-Huipulla

Muutama kuva pääsiäiseltä, jonka vietimme perinteiseen tapaan Himoksen Länsi-Huipulla. Neljän intensiivisen, kolmen alle nelivuotiaan lapsen (ja tietysti niiden vanhempien) kanssa vietetyn päivän jälkeen on koirakin ollut vähän väsynyt.

Merkkipäivä

Myöhäiset onnittelut eilen 3 vuotta täyttäneelle T-pentueelle eli Konnan sisaruksille Titolle, Iinalle ja Tyralle (ja emälle Hipulle)!

Tuon ylemmän kuvan Konnasta jaoin jo eilen Facebookissa, mutta blogin päivittäminen unohtui (kroppakuvia myöhemmin, kun ulkona vähän paremmat olosuhteet valokuvaamiselle).

Pikaiset kuulumiset tähän perään. Meillä potkii edelleen vallan hyvin (vapauden, kesän ja kuivan asvaltin kiilto silmissä), mun kevääni on ollut hitusen kiireellisempi kun olin alunperin ajatellut. En ole työharjoittelun, opinnäytetyön ja työnhaun lisäksi ehtinyt juuri muuta kuin ulkoilla ja peuhata Konnan kanssa ihan tavallisia kotijuttuja. Kuten allaolevasta kuvasta huomaa, meillä myös karvainen yksilö odottaa kesää ja auringossaköllöttelyä kuin kuuta nousevaa...

Muutaman tunnin päästä meillä alkaa itseasiassa näyttelykurssi, raportoin sieltäkin kuulumisia kun kurssi lähtee käyntiin. Josko pikkuhilja saataisiin karistettua emännästä näyttelyjännitystä ja koiraankin sen myötä vähän enemmän varmuutta.

Seuraavaan kertaan!

Sipoon koirametsä

Tänään piipahdin Konnan kanssa Sipoon koirametsässä. Alue on upea, lähellä Sipoonrantaa, ja ilmeisesti tarpeeksi laaja imaistakseen sisuksiinsa kymmeniä koirakkoja (autojen paljoudesta huolimatta törmättiin vain yhteen koiraan). Kalliota ja jyrkkiä polkuja riittää, joten tiesin lenkin päätteeksi itsekin urheilleeni.

(Koirametsään käännytään suurinpiirtein Puroniityntie 60:n kohdalta. Jätin auton suosiolla tuohon Puroniityntien varteen, sillä metsään merkitty pysäköintialue oli a) täynnä autoja, b) niin mutainen, että ehdin jo itsekin jäädä kertaalleen jumiin ennen kuin ehdin edes ajatella pysäköimistä.)

Koirapuistossa

Käytiin tänään treffaamassa lapsuudenystävääni koirineen koirapuistossa Järvenpäässä ja pitkästä aikaa nappasin myös kameran matkaan. Ystävälläni on nelikuukautinen rottweilerin pentu Rambo ja vuoden ikäinen husky-tyttö Nipsu!

Uusi vuosi, sekä muutama sana vuoden 2014 tavoitteista

Vuoden 2014 ensimmäinen valokuva: kesken uniensa herätetty karvakorva.

Tämä vuoden vaihtuminen olikin vasta Konnan toinen kaupungissa vietetty, sillä isäntä ja se karkasivat viime vuonna maaseudun rauhaan sillä välin, kun minä ahkeroin töissä vielä vuoden viimeisen päivän. Ensimmäisen uutena vuonna 2011-12 muistelen Konnan suhtautuneen raketteihin kerrassaan leppoisasti, eikä tämä vuosi ollut poikkeus.

Vastaanotimme uuden vuoden siis kaikin puolin rauhallisissa merkeissä. Kävin hieman ennen kuutta heittelemässä Konnalle frisbeetä koirapuistossa ja kuuntelemassa ensimmäisiä paukahduksia, joista tyyppi ei ollut moksiskaan. Kuuden jälkeen kotona vahti muutamaa ensimmäistä paukkuääntä tuhisemalla, mutta tajusi pian vahtimisen turhaksi ja oli normaali, vieraita tempuillaan ja pallonhakutaidoillaan viihdyttävä itsensä. Löysi myös tiensä yhden meillä vähemmän käyneen vieraan sydämeen yrittäen jatkuvasti nuolla tämän kasvot ja kädet puhtaaksi.

Kävin Konnan kanssa vielä ennen vuoden vaihtumista autoilemassa veljeni luona ja vietettiin hetkiä ulkona paukkeessa, joka sekin meni Konnalta tyystin ohi. Kovimman paukkeen aikana puoliltaöin siirryimme itse seurueemme kanssa ulos Konnan jäädessä sisälle. Jätimme olohuoneeseen musiikin soimaan, keittiöön radion ja makuuhuoneeseen television päälle, ja pikavisiitin jälkeen takaisin tullessamme oli K ehtinyt jo tyytyväisenä asettua nukkumaan makuuhuoneeseen. Hyvin sujunut alku toiveikkaalle uudelle vuodelle!

Hunnikin hyötyi tilaisuudesta ja kävi useaan otteeseen rapsutettavana.

Mitäpä vuotemme 2014 sitten tuo mukanaan? Arkemme ainakin jatkaa rullaamistaan, vaikka pieniä koulu- ja työstressin merkkejä on ihmispäässä. Onneksi työharjoitteluni päättyy maaliskuun lopussa ja opinnäytetyönkin on tarkoitus olla valmis huhtikuun alussa, joten kauaa ei tarvitse kituutella tällä tahdilla. En malta odottaa ensi kesää, joka toivon mukaan sisältää tällä kertaa kohtuullisen kesäloman, lukuisia mökkireissuja, ulkoilua, koiramaisia harrastuksia ja ihania kesäiltoja! Viime kesän mökkireissut omalla mökillä jäivät valitettavan vähäisiksi, vaikka pääsimme muilla mökeillä pariin otteeseen käymäänkin.

Keväälle, tai ylipäätään tulevalle vuodelle olen kuitenkin suunnitellut näyttelytreenejä ja uinuvan tokoinnostuksen herättelemistä, kenties vierailua agilityesteidenkin luona vihdoin ja viimein. Lisäksi olen (myös vihdoin) laittamassa tilausta mittatilauksena tehtävistä vetovaljaista. Itse näyttelyitä en ole ehtinyt sen kummemmin ajatella, voi olla, että vuoden ensimmäisellä puoliskolla vierailtaisiin kehässä kerran.

Näiden lisäksi tavoitteenani on ottaa osaa joko luonnetestiin tai MH-luonnekuvaukseen, tai molempiin jos hyvin käy. Suunnitelmissa on kuvauttaa kyynärät ja toukokuussa koittavan rokotuksen uusinnan yhteydessä tehdä terveystarkistus ja napata EU-passi, ellei tätä ennen ilmene mitään, minkä vuoksi olisi tarpeen lekurissa vierailla.

Toivon tietysti, että Konna pysyisi yhtä terveenä kuin tähänkin asti! Kaikilta vammoilta ja sairauksilta on kyllä vältytty ihan erinomaisen hyvin. Lisäksi toivon, että pääsisin (nyt jo autoilevana ihmisenä) osallistumaan vähän enemmän yhdistyksen touhuihin.
Ei-niin-vakaviin tavoitteisiin lasken myös ensimmäisen rotan tai hiiren pyydystämisen, siihen tarjoaa ainakin kummipoikamme perheen uusi koti Nurmijärvellä oivat puitteet.

Tällaisia ajatuksia Keravalta näin vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi. Toivottavasti tuleva vuosi on vähintään yhtä hyvä kuin edellinen. Ihanaa uutta vuotta kaikille!