27. kesäkuuta 2011

Keskikesän juhla






Konna oppi juhannuksena menemään käskystä maahan sekä antamaan tassua (jälkimmäinen sarjassamme yli-hyödylliset taidot)! Maahanmeno sujuu nyt kotonakin ongelmitta. Mökkiä, tai sitä huoletonta mökilläoloa, järven tuijottelua ja löysäilyä jäi vähän ikävä.

19. kesäkuuta 2011

Voi kurjuus ja ihanuus

Vesi on Konnan mielestä mahdottoman kiva elementti. Esimerkiksi vesikupissa on kiva polskutella ja aikaisemmin mainittu uiminen on jännittävää. Kylpyhuoneessa vesi on kivaa niin kauan, kunnes K huomaa olevansa itse märkä muualta kuin tassuista. Ja hyi, mitä ihmeen mömmöä toi tyyppi oikein mun turkkiin laittaa!

Tänään pentu siis koki ensimmäisen pesunsa hellävaraisella pentushampoolla. Ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ollut (lue=ei huutanut, ollut kauhuissaan eikä yrittänyt väkipakolla paeta tilanteesta) eli voiton puolelle jäätiin. Pesun ja kuivauksen jälkeen toki oli kylmä ja selkeästi ketutti (kääriytyi sohvalle pieneksi keräksi ja ihmetteli turkkiaan), mutta nopeasti sekin unohtui.

Liekö äärimmäinen energisyys ja emännänärsytys johtuvan siivous- ja pyykkihuoltopäivästä vai siitä, että isäntä on ollut enemmän poissa kotoa, on pentu kiristänyt tänään sekä kissojen että minun hermoja. Energiaa on riittänyt niin vessan roskiksen kaivamiseen, johtojen pureskeluun kuin päättömään juoksemiseen ympäri asuntoa. Osaltaan tuo iltapäivästä saakka valloillaan ollut koiranilma on varmasti turhauttanut (sekä minua että koiraa), kun pihalle nyt ei varsinaisesti viitsi tarkoituksellisesti jäädä kastumaan. Pienempi meistä pistää heti tärinävaihteen päälle, kun pissat on tehty.

Pennun tulon myötä kärsivällisyyteni on viimeisenä parina viikkona saanut uusia ulottuvuuksia. Huomaan olevani jonkin verran tyynempi kuin aikaisemmin ja kärsivällisyyteni on tuntunut kasvavan. On muuten myös mahtavaa vihdoin aistia itsekin, kuinka koira havainnoi pienetkin mielentilan muutokset - remmin vastakkaisessa päässä on taatusti raivostuttava pikkurähjä kun väsyttää tai kiukuttaa. Ihanina päivinä pentu taas käyttäytyy kuin unelma. Onneksi suurin osa yhteisestä ajasta on ollut jälkimmäistä.

Saatiin hyviä vinkkejä ihanalta kasvattajalta Jaanalta siihen, kuinka kieltää kissapainit ja toistaiseksi on tuntunut toimivan hyvin. Näillä eväillä siis uuteen viikkoon!

17. kesäkuuta 2011

Matkustaja

Keskiviikkoinen työpäivä Konnan kanssa oli busseilua, vesisadetta, nukkumista, ihastelua ja haistelua, nukkumista ja taas busseilua. Sateet onneksi osuivat sopivasti ajalle, jolloin oltiin sisällä, joten suurta vahinkoa (tai märkää pentua) en päässyt todistamaan.

Konna totesi menomatkalla, että bussit ovat tavattoman tylsiä ja nukahti ensimmäisen parin minuutin ihmettelyn jälkeen. Vilkkaan Kustaa Vaasan tien ja Hämeentien risteys oli liikenteen määrältään vähän hämmentävä, mutta nopeasti autojen äänet lakkasivat olemasta pelottavia. Kotiinpäin tullessa väsyttikin jo niin paljon, että K kääriytyi heti bussiin istahtaessa syliin ja heräsi vasta kun jäätiin pois. Kotimatkalla piipahdettiin vielä Mustissa ja Mirrissä, jossa K sai paljon rapsutuksia myyjiltä. Kehuivat reippaaksi ja sieväksi pennuksi.

Parina päivinä olen pistänyt merkille, että Hunnilla ja Konnalla on omituinen suhde. On hetkiä, jolloin pussaillaan ja pestään toisia ja halitaan silmät kiinni, ja sitten on hetkiä kun roikutaan toisten korvissa ja sähistään tai haukutaan. Tai K roikkuu ja haukkuu, Hunni sähähtää kun kyllästyy ja häipyy pennun ulottumattomiin. Hunni on kissoistamme arempi (uskon K:n tämän huomanneen ja siksi sen kanssa riehuminen on pennun näkökulmasta erityisen miellyttävää).


Kuvanoton jälkeen Hunnilta kiellettiin kupillemeneminen. Kissojen ruokailut on tilapäisesti siirretty kylpyhuoneeseen, kunnes keskitään parempi ratkaisu (tai kunnes päästään isompaan, toistaiseksi tuntemattomaan asuntoon). Hunni ei onneksi vieläkään käytä juurikaan kynsiä paineissa, päinvastoin tuntuu aina välillä tykkäävän Konnan rajuista leikeistä. Tässäkin toki yritetään pitää joku kuri, ettei kissojen härnäämisestä nouse myöhemmin isompia ongelmia.


Tarkoitus oli ottaa alkuviikosta 9-viikkoiskuva (8-viikkoiskuva, tosin kehno sellainen on olemassa), mutta taitaa mennä viikonloppuun ennen kuin päästään asettumaan. Maanantainahan tuo rääpäle täyttääkin jo 10 viikkoa! Varasin rokotuksiin ajan päivälle, jolloin poika on 12-viikkoinen, joten enää reilut pari viikkoa, niin päästään enemmän tekemisiin muiden koirien kanssa.

13. kesäkuuta 2011

Aurinkoinen viikonloppu takana

Viikonloppu vierähti mökkeillen Mäntyharjulla. Mukana touhuissa oli ihmisten lisäksi avon siskon ja miehen isokokoinen suomenlapinkoirauros. Hurjasta kokoerosta huolimatta leikit sisätiloissa olivat pääosin rauhallisia ja kun K:n meno alkoi yltyä hyperaktiivisuuden puolelle, keskeytettiin leikit. Vähän siis turhan innokkaasti oli pentu kiinni slk:n leijonanharjassa, hyppi pomppi ja ärsytti. Ulkona sensijaan kaikki meni paremmin kuin hyvin, tyypit tulivat toimeen toistensa kanssa ja "painit" menivät onneksi suurimmaksi osaksi pienemmän ehdoilla. Varmaan osasyy sille, että K ei aristellut slk:ta on se, että se muistutti huimasti ulkonäöltään kasvattajan luona ollutta belgianpaimenkoiraa - molemmat jättimäisen suuria pentuun verrattuna ja molemmilla ihailtavan tuuhea musta turkki!

Kuvia ei reissulta ole, kun en oikeastaan missään vaiheessa mahtavan ilman ansioista tajunnut kameraa kaivaa esiin. Allaolevat on kuvattu puhelimella, toinen on iltapäiväunilta heräämisen jälkeen ja toinen kotimatkalta.


Keskiviikkona - säävarauksella tosin - lähtee K mukaani töihin Vanhankaupunginkoskelle, Arabianrantaan. Tarkoitus on totutella bussilla matkustamiseen. Parinsadan metrin päästä kotia lähtee suora bussi, eli kauheasti ei tarvitse venkoilla julkisten välillä. Töihin päästää kätevästi rauhallista puistotietä pitkin (n. 900 metrin matka) ja matka edetään pennun ehdoilla. Tuo kun onneksi painaa vielä sen verran vähän, että muutamansadan metrin kantaminen ei tuota tuskia.

10. kesäkuuta 2011

Naapurinpoika

Ollaan asuttu tässä asunnossa nyt kaksi vuotta. Taloyhtiö on hiljainen ja rauhallinen ja nuorien pariskuntien lisäksi naapureina on vanhempaakin väkeä sekä lapsiperheitä ja vanhuksia. Ilmeisesti talossa on paksut seinät ja lattiat, sillä meille ei ole juuri koskaan kuulunut minkäänlaista meteliä sisälle. Naapureilla on tapana keskustella toisilleen
a. jos ovat lapsellisia ja sattuvat olemaan sisäpihan leikkialueella samaan aikaan,
b. pyykkituvan varauskalenterin sivuilla.

Ainoa henkilö, jonka kanssa olen koskaan vaihtanut usemman kuin yhden sanan, on rappumme siivoja, joka on vallan herttainen rouva. Toinen kontakti tapahtui aamuyöstä, keskustelu meni jotakuinkin näin:

"Hei kaveri, mihin sä oot matkalla?"
"Hmmmgg..."
"Nii että ootko kotiin vai kaverille menossa?"
"Hrrgh..." 
"Aha, selvä."

Nyt naapurit on menneet sekaisin pennusta. Olen saanut kuluneen viikon aikana omin silmin todeta naapurien kömpivän ulos asunnoistaan sankoin joukoin. Eräs herrasmies avautui kyynelsilmin kertomaan, kuinka muistaa oman sekarotuisensa olleen näin pieni. Kyseinen herra myös kyseli, joko pentu on tottunut hissiin (onhan se, hississä on kivaa) ja vuolaasti kehui kuinka hienosti pentu minua tarkkailee ja kuuntelee kun puhun.

Pikkupojat kärkkyy sisäpihalla aina iltapäivästä iltaan, josko pääsisivät pentua rapsuttelemaan (saatoin kouluttaa myös poikia vähän, K oli ekalla kerralla järkyttynyt kun juoksivat suoraan kohti).

Vanhemmilla rouvilla nousee volyymi ja äänenkorkeus mitä lähemmäs päästään. Jo kolme heistä on aloittanut lauseensa "voi mikä sulla siinä on!" ja höpöttäneet vielä pitkään sen jälkeen kun ollaan jo menty ohi.

Salaa (ja julkisesti) toivoisin, että talossa olisi enemmän kuin yksi ulko-ovi. Tai vaihtoehtoisesti sitä, että pentu kasvaisi aikuiseksi. Koska eihän aikuiset koirat ole naapureiden mielestä yhtään niin mielenkiintoisia!

Toivottavasti meillä ei käy yhtä huono tuuri kuin koirallisella ystävällä. Hänellä on naapuri joka leikkii "koiran kanssa koiran tavoilla" - siis mm. nuolee ystäväni pentua innokkaasti. Se on kammottavaa.

8. kesäkuuta 2011

Iltavillit



Oih ja voih. Konna on kerrassaan mainio. Uskoo kieltoja aika hyvin ja pihapiirissä vapaana liikkuminen on melko helppoa - tulee luokse sekä nimellä kutsuttaessa että tänne-käskystä lähes poikkeuksetta joka kutsulla. Osaa irrottaa lelusta (vaikka hetki menee ennen kuin viitsii irrottaa) ja tarjoaa irrottamisen jälkeen istumista tai maahanmenoa. Usein iltahepuloidaan ja jahdataan kissoja eikä letkauteta kuuleviin korviin mitään mitä ympärillä tapahtuu - tätä yritetään kitkeä pois pikkuhiljaa.

Tarpeet (molemmat) tehdään ulos silloin kun ehditään tarpeeksi ajoissa lähteä, sisällä tekee aina sanomalehdelle (käytännössä siis öisin ja aamupäivisin kun ei olla hereillä ja  kun K on yksin kotona). Kerrassaan kivutonta.



Toinen harjoitusta vaativa juttu on yksinjääminen. Muina päivinä ollut muutaman tunnin yksinolon jälkeen vähän vaikeaa jäädä kotiin ilman ihmisiä (koska ihmiset on vieläkin parasta), mutta tänään pentu ei jäänyt oven taakse itkemään. Johtunee siitä, että oltiin kolme tuntia hereillä ennen kuin lähdin, eli uni taisi tulla samantien.

Ollaan myös jo tutustuttu naksuttimeen ja toistaiseksi sillä on ollut ihmeellinen vaikutus pentuun. Vaikka K olisi juuri herännyt, käynyt ulkona tarpeilla ja vironnut, se osaa keskittyä naksuttimeen. Tulevina päivinä ja viikkoina siis tullaan olemaan paljon tekemisissä naksuttimen kanssa.

Pihapiiri on tullut jo aika tutuksi ja tänään käppäiltiin ensimmäistä kertaa kytkettynä koko kortteli ympäri. Remmin on toistaiseksi annettu olla lähestulkoon rauhassa eli peuhuut ja käveleminen ulkona sujuvat nekin kivuttomasti!

5. kesäkuuta 2011

Huvimajalla

Tänään oltiin huvimajalla laittamassa ruokaa. Pennelikin pääsi peuhaamaan kytkemättömänä. Leikin varjolla harjoitellaan luoksetuloa ja kuten pennun tässä iässä kuuluukin, Konna seuraa mukavasti ja tulee luokse kutsuttaessa niin sisällä kuin ulkonakin. Loppupäivän tyyppi on ollut väsynyt, käy vähän pureskelemassa äitiltä saatua täytteetöntä pehmokettua ja simahtaa taas.

Muuten ollaan harjoiteltu irti-käskyä ja istumista mm. ennen ruokaa. Ei-sanan lisäksi myös sormien napsauttaminen kieltona tuntuu toimivan hyvin. Toistaiseksi rappukäytävästä tai ulkoa kantautuviin ääniin ei reagoida. Koiran haukunnasta kyllä keskeytyvät leikit ja unet hetkeksi. Pari päivää sitten tuli kiire sisälle kun nuori saksanpaimenkoira ilotteli parvekkeen alla toisille koirille.

Konna on kaikenkaikkiaan toistaiseksi ollut avoin ja rohkea pentu. Pikkulapsista Konna ei välitä vaikka niitä päivisin on sisäpiha täynnä eriskummallisenkin rekvisiitan kera. Keppi on suunnattoman paljon kiinnostavampi kuin remuavat lapset.

Kattia kanssa





















Konnan touhuja tarkkaillaan välillä läheltä ja välillä kaukaa. Hemmo nauttii sanomalehtien päällä makoilusta. Kova vauhti on kissojen mielestä vielä jotenkin epäilyttävää, mutta hitaasti leikkeihin lähdetään jo. Kissat ilmoittaa, kun meno ei ole mieleistä. Kuvat toissaillalta.

4. kesäkuuta 2011

Päiväunilla


Konnuuksia


Tällainen saapui Keravalle toissapäivänä. Konna on kohta kahdeksanviikkoinen tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Ensimmäinen ilta ja yö meni paremmin kuin hyvin - poika ei itkeskellyt juuri lainkaan eikä aristellut uutta kotia. Seuraava yö oli vähintään yhtä helppo, mitä nyt ei aina muistanut kuinka sinne petiin pääsikään takaisin olohuoneesta. Häntä heiluu koko ajan ja ihmiset on ihania.



Kohtaamiset kissojen kanssa on olleet rauhallisia. Pari kertaa Konna on saanut tassusta kuonoon, kissoilla kynnet on kuitenkin pysyneet piilossa. Toista kissaa pestään välillä ja sekös tuntuu molemmista uskomattoman hyyvältä.

Tänään moikkaillaan taas lisää kivoja tyyppejä ja huomenna päästään ihan kunnolla ulos riehumaan.