Sain tälle päivälle yllättävän vapaapäivän koulusta ja sen myötä hyvän syyn vihdoin lähteä Konnan kanssa
reissuun. Olen pitkään luvannut työkavereille, että käyn Konnan kanssa pyörähtämässä toimistolla ja tänään lähdettiin puoli kymmenen aikoihin Keravalta kohti Etu-Töölöä.
Junassa matkustaminen onkin Konnalle tuttua, sillä Konnan ollessa pieni käytimme junaa paljon. Nyt viimeisestä junareissusta on jo aikaa, mutta homma luonnistui yhtä hyvin kuin ennen. Hyvinnukutun yön jäljiltä vieterikoira pursusi energiaa, minkä takia aika junassa kävi vähän tylsäksi, mutta olipa oiva tilaisuus treenata kärsivällisyyttä ja odottamista. Matka ei kuitenkaan kestänyt kun sen vähän reilu 20 minuuttia.
Rautatieasemalta käveltiin uutta Baanaa pitkin Leppäsuonkadulle. Reilun kilometrin matkalla kohdattiin ensimmäinen tihkusade, joka hätkäytti lähinnä huonosti sateeseen varustautunutta emäntää. Pienten sisäänpääsyongelmien jälkeen päästiin sisälle ja Konna tutki paikkoja innoissaan ja moikkaili tyyppejä. Rapsutteluunkin malttoi asettua hetkeksi. Pusuja K jakoi jokaiselle, jonka nassu sattui olemaan tarpeeksi matalalla.
Toimistolla viivyttiin pari varttia, minkä jälkeen jatkettiin matkaa Rajasaareen päin. Olin aavistuksen skeptinen vallitsevista sääolosuhteista, mutta päätin kuitenkin, että käväistään ainakin portilla. Meidän onneksemme tuolla välillä ei vettä satanut ja selvittiin saarelle kuivina.
Pyörittiin jonkin aikaa ihan yksinämme saarella ja sain hyvin aikaa napsaista kameralla muutaman kuvan. Suurin osa niistä oli kuitenkin taas täynnä pelkkää hiekkaa, epätarkkoja tassuja tai pyllyä, kuten alla.
Kun kierrettiin saarta ja oltiin jo melkein takaisin portilla, tuli vastaan ihanan lauhkea labbis ja nuori bokseri, joka oli mielettömän kiltti. Leikki aivan samalla tyylillä kuin Konna, pystypainia ja tassuilla sohimista - harmi vaan, että kokoero oli niin valtava. Löysivät sitten yhteisen sävelen ja jahtasivat toisiaan tovin. Lopulta ei vietetty saaressa kuin puolituntinen, minkä jälkeen lähdettiin kotiin päin.
Sää ei näyttänyt enää niin epävarmalta, joten päätin lähteä kävellen kohti Pasilaa ja junaa. Matkaa tuolle välille kertyi yhteensä kolme kilometriä, minkä Konna jaksoi vielä erinomaisesti. Eläintarhan kohdalla meidät yllätti taas kuuroluontoinen tihkusade, joka kasteli minut, jälleen, läpimäräksi. Junassa K kampesi heti syliin ja istuikin siinä melkein koko kotimatkan.
Matkaa kertyi noin
seitsemän kilometriä, plus puolituntinen Rajasaaressa, junamatkat, n. 40 min ja matkat aseman ja kodin välillä, ja lopulta koko matka kesti reilu neljä tuntia.
Kaupungin vilske oli Konnalle uutta, joten henkisestikin joutui jossain määrin koetukselle. Vaikka se ei ollut moksiskaan autojen määrästä, eikä oikein välittänyt ihmisistäkään (toimiston tyttöjä lukuun ottamatta). Se sopeutuu yllättävän nopeasti muutenkin tilanteisiin ja ääniin - katseli ehkä ensimmäiset kaksi ratikkaa vähän pälyilevästi mutta sen jälkeen ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Sama juttu, kun kuultiin koko matka Rajasaaresta Pasilaan omituista, matalaa pauketta (ilm. räjäytystyömaalta): katsoi ensimmäisen kerran paukkeen suuntaan ihmeissään ja sen jälkeen minuun, myöhemmät paukkeet eivät saaneet osakseen mitään reaktiota, mitä nyt toista korvaansa nosti joissakin väleissä.
Kiva päivä kaiken kaikkiaan, minkä seurauksena vieterikoirakin on poikkeuksellisesti hyvin väsynyt. Vähän mietin jossakin vaiheessa päivällä, että onkohan tuo liian rankka matka kaikkineen (uusia juttuja, uusia paikkoja, paljon erilaisia sisätiloja ja ärsykkeitä), mutta eipä tuo väsymys näkynyt kuin vasta kun päästiin junaan ja kotiin.
