5. syyskuuta 2012

Tunkeilija!


Meillä oli tänäaamuna melkoinen härdelli, kun terassille seurakseni istahti tällainen kissa. Ikkunoiden sälekaihtimien ollessa auki myös K ja kissat havaitsivat vierailijan ja seurasivat sen liikkeitä intensiivisesti lasin toiselta puolen. Tyyppi oli vallan kiltti ja hellyydenkipeä, kovasti se yritti myös raapia tietään sisälle.

Soitin Riihimäelle Onnentassuun (alueemme löytöeläimet kiikutetaan sinne), sieltä tiedettiin kertoa, että asuinalueellamme on useampikin oranssi kissa kadoksissa. Koska A oli ehtinyt lähteä jo töihin, ei minulla ollut mahdollisuutta kiikuttaa tyyppiä Riksuun tai ottaa sitä sisälle, joten kehoittivat jättämään kissan ulos. Ottivat kissan tuntomerkit ylös ja lupasivat soitella, jos kissan perään soitellaan.

Se sitten koko aamun istuskeli pihalla ja kävi välillä haistelemassa ovella, josko se vaikka olisikin avautunut. Jouduin lähtemään kiireellä kouluun ja kun täältä pääsen, tarkistan heti ensimmäisenä onko katti vielä pihalla. Jos on, nappaan sen häkkiin ja kiikutetaan Onnentassuun sitten kun A saapuu kotiin auton kanssa.

Harmittihan se jättää sinne, kun toinen niin säälittävästi sisälle tuijotti, mutta minkäs teet. Se on todennäköisesti jostain tästä läheltä ja ollut kateissa vain lyhyen aikaa, kun tyyppi oli melko rotevassa kunnossa ja hyvin puhdas ja hyvinvoivan näköinen. Kaulapantaa sillä ei ollut, eli on todennäköisesti ollut ihan vaan sisäkissana.

2. syyskuuta 2012

Metsäreittejä



Satuttiin tänään sopivaan aikaan lähtemään kotiin kakuttelemasta isäni luota, nimittäin juuri kahden massiivisen kaatosateen välissä. Pari kuvaa sain kotimatkalta (jolta selvittiin siis kuivin nahoin) napattua, kaksi alinta ovat ne ainoat, joissa Konna on aloillaan (alimmassa taisi emäntä heilahtaa, kun näkyy vain puolet koirasta).

Uusi reittivalinta oli mitä mainioin - jouduttiin seitsemän kilometrin matkalla poikkeamaan yhteensä vain noin reilun kilometrin verran asvalttiteille, loput joko metsäisiä hiekkateitä, pieniä polkuja tai muita ulkoilureittejä. Ei meinaan ole niin tyypillistä näille keskisen Uudenmaan "metsille".

(Kirjoitin tähän ajatusvirtaa meidän edistymistä TOKOssa, mutta tekstistä tuli niin pitkä, että laitan sen tulemaan myöhemmin eri päivityksessä. Tämä riittäköön rauhalliseen sunnuntai-iltaan/alkavaan yöhön, ensi viikolla uudet kujeet!)

23. elokuuta 2012

Hyviä uutisia!





Tänään sain iloisia uutisia sähköpostiini dysplasialausunnon merkeissä - Konnan lonkat puhtaat A/A! Hullun hyviä uutisia meidän vieteri-koiralle.

Meillä on viimepäivinä keksitty uusi leikki - kumikämmenisen työhansikkaan etsintä. Hanskan riepotteleminen on parasta, mutta sen etsiminen vielä kivempaa. Meillä on aika vähän aikaisemmin leikitty piilotus- ja etsintäleikkejä, tuon hanskan kuminen tuoksu on sen verran voimakas että nenän käyttäminen on vielä melko helppoa. Konna sai yllättävän nopeasti jutun juonesta kiinni ja tällä kertaa malttoi jopa odottaa nätisti aloillaan sillä aikaa, kun esineen piilotin. Nenän käytölle on selkeästi enemmän kysyntää, täytyy kehitellä lisää nenäleikkejä!

19. elokuuta 2012

Ekat ohjatut TOKO-treenit ja kuvia Luopioisista

Jee, seisomakuva!


Keskiviikkona oltiin ensimmäistä kertaa toko-treeneissä, joista viime viikolla mainitsin. Kyseessä on siis möllitoko-kurssi, jossa treenataan koirakosta riippuen ALO- tai AVO-luokan liikkeitä. Tänään käytiin läpi seuraamista, paikallaanmakuuta ja luoksepäästävyyttä sekä lopussa saatiin neuvoja vielä liikkeestä paikallaanmakuuseen.

Konnan ja Framin bravuuri, vetoleikit.
No, meidän tuurille tyypillisesti kurssin muut koirakot ovat treenanneet näitä juttuja kisat mielessä, kun me ollaan siellä tekemässä yhdessä ja pitämässä hauskaa. Ollaan vähän niinkuin erityisoppilaita näihin muihin verrattuna - siinä missä Konna pysyy paikallaanmakuussa ehkä max. 15 sekuntia, kääpiösnautseri ja saksanpaimenkoira vetivät täydelliset voittaja-luokan paikallaanmakuut.. Eikä siinä mitään, Konnasta ja meikäläisestä on myös niille hyvää häiriötreeniä, hehhe. Koska meillä on useamman koiran häiriöt jääneet kaikin puolin aika minimiin, aion ottaa kurssista kaiken mahdollisen ilon ja hyödyn irti. Pienten alkukankeuksien jälkeen meillä oli tosi kivaa ja Konnakin tajusi jutun juonen ja oli lopun aikaa treeneistä taitava!

Herra päätti tiputtautua järveen leikin lomassa ja oli syvästi loukkaantunut, että joutui veteen tahtomattaan. Vaikka tätä ennen se juoksi pää kolmantena jalkana järvessä sekä frisbeen että kepin perässä.
Treenattiin ALO-luokan neljää ensimmäistä liikettä ja ohjaaja vinkkasi liikkeestä maahanmenoon muutaman kikan, joita treenata ensi kertaa varten. Paikallaanmakuuta joudutaan treenaamaan todennäköisesti hyvin pitkään. Hypin riemusta siinä vaiheessa, kun tuo suostuu olemaan kaksi minuuttia täysin aloillaan!

Perjantaina lähdettiin ajamaan Luopioisiin, jossa vietettiin ihana mökkiviikonloppu (viime elokuussa oltiin samalla mökillä). Mukana oli Framin lisäksi kaksi bichonia, joista toinen yllä. Tänään kotiin lähdön koittaessa valkoiset koirat eivät olleet enää niin valkoisia kuin lauantai-aamuna, jolloin yo. kuva on otettu.

Koska sunnuntai Luopioisissa oli kovin sateinen ja koirat tietysti olivat koko aamun ja päivän ulkona, automatkamme takaisin Keravalle oli kaikin puolin varsin trooppinen, sekä tuoksultaan että ilmankosteudeltaan.