Istu! Maahan! Paikka!

Istu- ja maahan-käskyt on menneet meillä tähän saakka moitteettomasti. Sen lisäksi Konna on osannut hyppää-käskyn, antaa tassua pyydettäessä, tulee luokse kutsusta, irrottaa lelusta (vielä hitaasti) irti-käskyllä ja ottaa automaattisesti kontaktia eri tilanteissa (näiden lisäksi muutama arkirutiineihin ja leikkimiseen liittyvä taito, joita ei taida olla kaikkia järkevä mainita erikseen). Paikallaanolo on aina välillä hankalaa, kun punteissa on vipinää pienen kylällisen verran. Tänään edistyttiin sen kanssa hiukan, treenattiin ilmeisesti juuri sopivaan aikaan. Sivullakäveleminen onnistuu sekin, kun on nameja ja naksutin mukana. Namit-naksutin-remmi -yhdistelmä tosin on kovin vaivalloinen, etenkin kun tyypille on toistaiseksi siunaantunut 31-33 (mittaajasta ja mittaustilanteesta riippuen) senttiä (säkä)korkeutta.

Yllättäen seiso-käsky on osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi sekä koiralle että omistajalle. Eihän sen kovin helppoa oleta olevankaan, kun pienestä asti on käsketty istua ja mennä maahan. Tässäkin edetään, pikkuhiljaa, tosin käskyä ei olla vielä seisomiseen saatu liitettyä.

Poju on ilmeisesti pääsyt salakavalasti viriiliytymään, sillä toisten koirien kohtaaminen muistuttaa aika ajoin sirkusta. Useimmiten selvitään ilman haukkumista ja yletöntä kohkaamista, mutta yllättäen näköpiiriin ilmestyvät koirat saavat K:n riehaantumaan. Saan kuitenkin näissä tilanteissa jotakuinkin tyypin rauhoittumaan, jopa istumaan, eli korvat eivät aivan täysin katoa. Itse kohtaamiset ovat aina rauhallisia, eivät siis missään määrin vihaisia tai aggressiivisia, mutta kun olis vaan niin kauheen kiva päästä ton luo jos se vaikka leikkis mun kanssa! Lenkeillä Konnalla on tapana hieman vetää, mutta se pysyy kurissa melko hyvin odota-käskyllä tai pysähtymisillä. Riippuu tietysti aivan täysin päivästä ja K:n vireystasosta.
Tuo innostusefekti ei siis toistu tiloissa, joissa on useampi koira samanaikaisesti, kuten koirapuistoissa, eikä kytkettynä samassa tilassa toisten koirien kanssa. Silloin K osaa olla nätisti. Ainoastaan lenkeillä ja pissatuksilla toiset koirat saavat K:n syttymään.

Tarkoituksena on ollut tutustua kosketuskeppiin jo aiemmin, joten viimelauantaisen luennon lyhyt esittely kosketuskepistä tuli juuri oikeaan saumaan. Ajattelin seuraavaksi koulutusvälineeksi käydä hakemassa Mustista ja Mirristä naksuttimella varustetun kepin. Huomenna alkavaa kurssia (jota muuten odotan innolla!) ajatellen remmi-keppi-naksutin-namit -yhdistelmä kun on vielä haastavamman kuuloinen kuin yllä mainittu namit-naksutin-remmi.

P.S. Juuri kun pääsin sanomasta, niin päästiin päivityksen jälkeisellä iltapissatuksella jopa kahdesta koirasta puhtaasti ohi naksuttimen ja namien avulla.

Väsyttääkö?

Joskus on aamupäiviä, jolloin koko viisipäinen lauma hautautuu vilttien ja peittojen alle. Aika liikkuu verkkaasti eikä kukaan uskalla liikahtaa vällyjen välistä mihinkään.

Joskus sellaiselle aamupäivälle sattuu syksyisen viileä mutta vielä lempeä kaatosade. Elukat vilkaisevat haukotellen ulos ikkunasta ja kipaisevat äkkiä takaisin kasaan tuhisemaan, hyi joo kauhee ilma, en todellakaan viitsi mennä tonne.

Syksyn tulo on vahvasti läsnä. Jos laittaa pannullisen kahvia keittymään, saattaa hetken päästä herätä raukeana nuuskuttelemaan kodin täyttävää tuoksua. Näin on hyvä.

Uusia tuulia

Yllä kuvia eiliseltä metsälenkiltä. Poju osaa temmeltää vapaana nätisti ja pysyttelee tarvittavan lähellä. Välillä käy nuuskuttelemassa pidemmällä, mutta tajuaa nopeasti tulla tarkistamaan, että olen vielä paikalla. Metsässä annan K:n touhuta aikalailla oman mielensä mukaan, käppäilen hitaasti polkuja pitkin ja poju rymistelee muutaman metrin päässä pusikoiden ja sammaleen keskellä.

Kaksi alinta kuvaa löytyivät puhelimen kätköistä. Kaksi hyvin poikkeavaa, K:lle tyypillistä nukkumisasentoa. Tyyppi joko kääriytyy tiukasti rullalle tai röhnöttää ketarat ojossa selällään tassut kohti kattoa. Tyypillinen pihakoira?

Saatetaan olla onnekkaita, kun hampaiden vaihtuminen ei näy asioiden järsimisenä. Konnan kulmahampaat ovat hullunkurisen näköiset - ovat niin ohuet uusien, pysyvien hampaiden rinnalla. Yläetuhampaat on jo kaikki vaihtuneet, alhaalla on vielä pari piakkoin irtoavaa hammasta.

Tänään alkaa pentukurssi parin tunnin luennolla ja ensi viikon perjantaina päästään oikeasti treenaamaan. Aloitusluennolla käydään läpi koiran oppimista ja kurssin vetäjä vaikuttaa todella ammattitaitoselta kouluttajalta.

Ja lisäksi ilouutinen, josta ainakin me ollaan superinnoissamme: päästään vihdoin muuttamaan! Uusi asunto löytyi yllättävän läheltä, n. 100 metrin päästä nykyisestä asunnosta. Asunto on nykyistä noin 23 neliötä suurempi, pienen kerrostalon alimmassa kerroksessa. Alin kerros tarkoittaa myös sitä, että saamme pienen oman pihan. Piha vaatii toki vähän laittoa, mutta se on pienestä rikkaruohoistumisesta huolimatta melko hyvässä kunnossa. Lokakuun puolessa välissä saadaan avaimet ja muuttoaikaa on pari viikkoa. Sopii paremmin kuin hyvin ja ehditään siivota ja maalata molemmat asunnot ilman hoppua.

P.S. Kaiken muun uuden lisäksi myös blogi sai uuden ulkoasun.

Aurinkokylpy

Lähipäivinä luvassa kattavampaa katsausta syyskuuhun!